Makuuhuone hotellityyliin

Hotellimainen makuuhuone

Ennakkovaroitus - nämä kuvat eivät ole puunatusta viimeistellystä huoneesta otettuja. Napsin ne eräänä aamuna klo 7.30 tultuani yövuorosta kotiin. Koti oli hiljainen ja kaikessa rauhassa sain huokailla. Nämä ovat kännykällä napsittuja pikavedoksia, pöydillä on ylimääräistä tavaraa ja peitot ovat rullalla. Näissä on elämää. Jos saat pahoinvointia sellaisesta, ei kannata katsella pidemmälle.

Sliipatut kuvat loppuivat siis tähän. Haluan nyt postata siitä fiiliksestä, mitä koen kun tuijotan tarkasti valittuja yksityiskohtia, niitä rakkaudella hankkimiani juttuja. Tämä huone on minun ja mieheni valtakunta (ok, ei kovin maskuliininen, mutta en ole valituksia vastaanottanut vielä). Tässä huoneessa asiat ovat juuri niin kuin jokainen äiti voi toivoa. Puhtaat lakanat, pölytön sängynalunen, tasot joilla ei loju lasten leluja (ne passitan viemään _saman_tien pois).

Hotellimainen makuuhuone on sanalla sanoen ylellinen. Ylellisyys on käsite, jota ei voi ehkä yleistää - se merkitsee eri ihmisille eri asioita. Meille se merkitsee puhtautta, siisteyttä, ja arjen luksusta. Arjen luksusta ovat esimerkiksi pehmeät ja miellyttävät liinavaatteet, hyvät tyynyt ja pienet elämää helpottavat yksityiskohdat. Makuuhuoneen pohjaratkaisussa on tehty aivan loistava veto tuossa kohtaa, kun käynti kylpytiloihin on suoraan liukuoven takana. Kylpytilojen kautta taas pääsee suoraan meidän kodinhoitohuoneeseen ja pukeutumistilaan, eli makuuhuoneen kautta pääsee ympäri koko talon. Tuolla ympäripääsemisellä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, mutta kylppärin ja vessan löytyminen tuosta peilioven takaa oli aivan ratkaisevassa asemassa taloa valitessamme.

Olen aina ollut aivan liinavaatefriikki. Muuton yhteydessä tein kuitenkin tiukkaa karsintaa meidän lakanoista ja pussilakanoista. Tuplapeiton tullessa käyttöön minun piti hankkia pari pussialakanasettiä. Toinen niistä on tuo kuvissa näkyvä tummanharmaa Elloksen pussilakana, toisen setin ostin Stockmannilta OKV-blogin mainoksen uhrina :) Olen ollut tosi tyytyväinen oikeastaan molempiin, vaikka tuo Elloksen setti ei heti alkuun miellyttänytkään niin paljon. Muutaman pesukerran jälkeen tuon egyptinpuuvillan tuntu on muuttunut ja nyt laadun tuntee iholla todellakin.

Jos pussilakanat ovatkin Egyptinpuuvillaa, niin peitoissa ja tyynyissä suosin kotimaista. Joutsenen untuvatyynyissä jos ei laatu tunnu, niin ei sitten missään. Tyynyjen vaihtamisen jälkeen meidän perheen niska-hartiaongelmat ovat menneisyyttä. Jos näitä tyynyjä himoitsee, kannattaa kurkkia hobbyhallin valikoimaa välillä. Näistä on ihan hyviä tarjouksia, tosin vastikää olleet tarjoukset taisivat jo loppua.

Makuuhuone erään siivouspäivän aamuna

Vaikka nyt kovasti peräänkuulutan laatua ja kalliitakin materiaalivalintoja, niin ne eivät todellakaan ole ohjanneet eivätkä tulevaisuudessakaan ohjaa kulutusvalintojani. Esimerkiksi kuvissa näkyvät valkoiset verhot ovat Ikean halpisverhot. Yöpöydät ja lipasto niinikään ikeaa - kaikki kaikenlisäksi kirppareilta muutamilla euroilla hankittuja. Lattialla näkyvän maton ostin torista. Päiväpeitto on luhtaa, mutta se on hankittu jo seitsemän vuotta sitten esikoiseni ristiäisiin ja on näinollen hyvä osoitus siitä, mitä kaikkea laadukas tekstiili kestää. Meillä nukkuu koira sängyssä, lapset eksyvät välillä läähmäkäsillään paikalle. Pesen ja puunaan minulle tärkeitä tekstiileitä oikeasti aika paljon, ja olisiko mikään kurjempaa, kuin niiden pilalle kuluminen. Olen siis tavallaan myös sitä mieltä, että köyhällä ei ole vara ostaa halpaa. Aikaa kestävät neutraalit valinnat ohjaavat ostoskäyttäytymistäni paljon merkkiä enemmän. Toki on tiettyjä merkkejä, joiden tuotteista olen hullaantunut, vain koska kyseinen merkki valmistaa silmääni miellyttäviä juttuja. Yksi niistä on Kartell. Bourgie Malmin päällä on <3

Huone voi jonkun silmään olla halju ja väritön, mutta minulle se edustaa rauhallisuutta ja seesteisyyttä. Ja tärkeintähän se onkin, että itse tykkää omista valinnoistaan. Muiden silmää ei voi alkaa miellyttää omassa kodissaan. Olen tätä miettinyt myös toisin päin, että miksi esittelen kotiani näin - entä jos joku lukijoista ei tykkää. Olen silti aina päätynyt jatkamaan kirjoittamista, valokuvaamista ja kotimme esittelemistä. En halua ylpeillä omilla ratkaisuillani tai kodillamme, sillä missään niistä ei ole mitään niin äärettömän ihmeellistä ja kaunista, ettäkö se välttämättä edes kiinnostaisi ketään. Tavallaan kirjoitan julkista päiväkirjaa, jonka funktio on palata entiseen. Katsoa, mitä tuli tehtyä ja milloin. Tämän kaiken voisi lopulta tulostaa printiksi ja säilyttää muistona lapsille lapsuudenkodista. Tämä on meitä, meidän elämä ja meidän perhe. En tiedä, mitä mieltä olette - harva jättää kommenttia. Näen kuitenkin, että kävijöitä on reilu parituhatta kuukaudessa.

Seuraava muutoskohde makuuhuoneen osalta on yöpöytien ja lamppujen uusiminen. Täydellisiä ei kävele joka päivä vastaan, ja kukkaro potkii minua pihistelemään. Löysin jo torista täydelliset kartellin yöpöydät, mutta myyjä ei ymmärrettävästi malttanut odottaa noutoa ja jouduin luopumaan ajatuksesta. Etsinnät jatkukoon.




Saatteko tunnelmasta kiinni?
<3: Tanja