Miksi merkki on niin tärkeä?

Etsin ideoita kotimme sisustukseen muiden sisustusblogeista. Olin aluksi innoissani, miten ihania blogeja löysinkään. Toinen toistaan kauniimpia valokuvia (haaveilen, että oppisin itsekin kuvaamaan niin hyvin!), persoonallisia koteja, ihanan värisiä kaakeleita ja seiniä ja lattioita. Kunnes yhtäkkiä minua alkoi ärsyttää. Samat kamat jokaisessa kodissa! String-hylly lastenhuoneen seinällä, Kartellin bourgie jokatoisessa olohuoneessa, Riviera Maisonin maljakoita, Combonbili sängyn vieressä yöpöytänä, valkoisia ruusuja teräksenvärisissä maljakoissa, kattaus Iittalan teemaa..

Oikein veri kihahti päässä, suututti niin. Tuntemattomista voi kuulostaa hassulta, että kuinka kukaan viitsii ärsyyntyä sellaisesta, etenkään, kun ei itse asu noissa kodeissa tai saatikka edes käy kylässä niissä, mutta sellainen on perusluonteeni. Tusinakamasta tulee floppi, vaikka joskus olisin itsekin sellaisista haaveillut.

Bourgie on yksi blogeissa paljon näkyvyyttä saanut ihanuus, jota en kuitenkaan aio itse vaihtaa mihinkään, vaikka se töröttäisi jokaikisessä Suomalaiskodissa vuodesta toiseen.

Bestå on myös saanut paljon näkyvyyttä, eikä suotta, onhan se sanattoman kaunis ja hinta-laatusuhteeltaan oikein erinomainen (Ikeaa tosin).

Klassikot ovat klassikoita ja design-tuotteet design-tuotteita. 

Jotain huippuhienoa niissä on pakko olla, koska niin monet niihin rakastuvat. Parhaat tuotteet ovat muodissa vuodesta toiseen, ja jollei niitä itse enää käytetä, ne ovat rahanarvoista tavaraa. Tämä toki tarkoittaa kierrätettävyyttä ja myös alkuperäiselle ostajalle hyvää jälleenmyyntihintaa (= rahansäästöä).

Mutta kuluvatko tuotteet pois muodista nopeammin, mikäli tuotetta nähdään jokatoisessa kodissa? Häviääkö taianomaisuus tuotteen yleistyessä? Minun mielestä häviää, ja varmasti osaltaan siksi minua juuri kiukuttaa tämä yleistyminen.

Minä olen kuluttaja, joka ei osta mitään, ellei saa juuri sitä haluamaansa. Kallis hankintahinta ja harkinta-aika saavat miettimään myös, mitä oikeasti tarvitsen. Siksi itsekin päädyin useimmin merkkituotteisiin (tai vähintäänkin laatutuotteisiin) halpisversioiden sijaan.

Valkoinen nahkasohva on yksi niistä asioista, joista ennätin haaveilla varmaankin noin viisi vuotta. Olen suojellut sitä nämä ensikuukaudet kuin kalleinta aarretta. Koska se on nahkaa - ihan oikeasta kuolleesta eläimestä otettua nahkaa - aion vaalia sen kuntoa ainakin seuraavat 20 vuotta. Siksi se on vuorattu torkkupeitoilla ja tyynyillä, vaikka se varmasti kestäisi hyvällä hoidolla ilman niitä peittojakin. Mummoni risti sohvamme psyykesohvaksi. Nimi tulee siitä, että tuijotan ihastuksesta mykkänä sohvaamme ja tunnen, kuinka sielä lepää sitä katsoessa. 

 

 Samanlaista lukaalia ei onneksi ole näkynyt vielä yhdessäkään blogissa. Ikean kankaisia versioita valkoisista laiskanlinnoista sensijaan näkyy. Ektorp on hyvä esimerkki niistä. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka mulla kelkka kääntyy ja mieliteot muuttuu, jos jostakin tuotteesta tulee "tusinatuote". Toki ektorp on halpa ja minusta huonolaatuinenkin sohva, joten se ei täytä merkki- sen enempää kuin laatutuotteenkaan kriteereitä, mutta toimii nyt esimerkkinä. Olisin aikanaan halunnut juuri valkoisen ektorpin paikkaamaan haavettani valkoisesta nahkasohvasta. Olimme kuitenkin ehtineet jo ostaa huonekaluliikkeestä sen verran tyyriin sohvan vastikään, etten tullut sitä koskaan vaihtaneeksi. Pian ektorp ilmestyi jokatoiseen kotiin ja pian se ei enää näyttänyt minusta yhtään niin satumiselta, kuin ennen yleistymistään. Ja nyt olen ainoastaan tyytyväinen, etten tullut sitä hankkineeksi. (olen muuten huomannut ektorpin menettävän aika nopeasti istumismukavuuttaan ja lisäksi valkoinen kangas  on muuten aivan sairaan huono pitää puhtaana). 

Blogikierrokseni jälkeen päädyin siihen, että tuskin ostan sitä kauan haaveilemaani combonbiliä koskaan. Kaikesta ihanuudestaan huolimatta, se alkaa olla silmissäni out. Hienosti se olisi sopinut poikani huoneeseen, mutta en halua tusinatavaraa ostaa. String-moduulin koululaispistettä olin haaveillut tyttärelleni, mutta sitäkään ei meille tule. Iittalan teemoista olin ajatellut jo muutenkin luopua, ja alkaa kerätä jotain sarjaa, mitä ei jokaisessa blogissa ole. Silmiäkään hivelevät klassikot ja designit eivät ole enää persoonallisia saatikka millään tavalla "esittelemisen" arvoisia, mikäli jokainen jo ne tuntee. Eivät ne kerro käyttäjästään mitään muuta, kuin sen, että tämä ymmärtää merkin päälle ja on hyvä kopioimaan muilta. Minulle on tärkeää, että omistamani asiat kertovat jotain juuri minusta, oli sitten kyse vaikka haarukasta tai vessapaperista. Saat olla vapaasti myös erimieltä asiasta.

 

Ihanaa joulukuun alkua jokaiselle 

<3: Tanja

Tupaantuliaiset - suunnittelua vol.1

Koko syksy oli yhtä mylläkkää. Joulunalus taas on täynnä pikkujouluja ja muita kiireitä. Lisäksi näin joulun alla tykkään itse järjestää ennemin aikaa perheelle ja kotonaoleilulle, rauhalliselle rentoilulle kaiken syksyn kiireen jälkeen. Mutta katse alkuvuoteen on kuitenkin jo suunnattu: järjestämme vihdoin tupaantuliaisia. Ystäväpiiri on kutsuttu. Vieraslista on pitkä ja juhlat kaipaavat normaalia enemmän suunnittelua. Rakastan juhlia! Olen ihan innoissani näitä suunnittelemassa ja odotan kuin kuuta nousevaa. Päätinkin sitten koota ajatuksia ja googlettelun tuloksia näkyviin.

Tarjoilut

Tupaantuliaisten luonteeseen sopii mielestäni parhaiten cocktail-tyyppinen seisova pöytä (ja seisova ruokailu), joten tarjoilu tulee siis muistuttamaan cocktail-tilaisuutta. Huomioin tarjoiluissa ehdottomasti sen, että syömisten lomassa halukkaat ottavat viiniä tai muita alkoholillisia juomia, ja toisaalta, onhan meillä tarkoitus juhlia myöhään. Nälkäiseksi ei saa kukaan jäädä - eikä varmasti jääkään.



Varsinaista teemaa tarjoilulle emme ole vielä päättäneet. Teema voisi olla esimerkiksi Espanjalainen keittiö, sieltä löytyy vaikka mitä kivaa naposteltavaa. Tapakset ovat helppoja, maukkaita ja aika täyttäviäkin. Teema voi kuitenkin lopulta olla vielä aivan joku muu - tai sitten vain valitsen hyviä syömisiä ahdistumatta teemasta sen enempää.



Kahvi ja jälkiruoka kuuluvat mielestäni asiaan myös. Jälkkäri ei missään nimessä ole mikään perinteinen kermakakku tämäntyylisissä juhlissa - hankala syödä seisten, ja kuuluu ennemin lasten synttäreihin, kuin aikuisten illanviettoon. Eli jälkiruuaksi suunnittelen jonkun helpon seisten syötävän vaihtoehdon, mistä ei tule kukaan huonovointiseksi makean yliannostuksen vuoksi.

Kattaus

Tykkään kattaa kauniisti. Arkiruokailussakin pyrin välillä edes laittamaan tuoreita kukkia maljakkoon, asettelemaan ruuat kauniisti, ottamaan viinilasit käyttöön (vaikka joisimme ruokajuomana pelkkää vettä). Näinollen minusta olisi aivan ihanaa suunnitella kokkareiden kattausta myös enemmän. Astiat - ja niiden riittävyys - ovat nyt huolenaiheeni numero 1. Katselin jo ikean sivuja ja haaveilin ostavani valkoisia astioita niin paljon, että kaikille riittää. Voi olla, että sen vaihtoehdon valitettavasti hylkään liian kalliina. Kertakäyttöastiat eivät taas oikein tule kysymykseen.. Täytyy puntaroida vaihtoehtoja, ja kysäistä vaikkapa Marttojen laina-astioita.

Kattauksessahan korostuu tämän tyyppisissä juhlissa ruokien esillepano, koska varsinaista pöytäruokailua ei ole. Katselin jo kauniiden kattausten kuvia, ja mulla on aika hyvä visio siitä, mitä haluan.



Tarjottavien oikeaoppinen järjestys:

1. Kylmät alkuruoat
2. Lämpimät alkuruoat
3.  Keitot
4.  Munaruoat
5. Kalaruoat
6. Liharuoat
7. Linturuoat
8. Vihannesruoat
9. Jauho- ja suurimoruoat
10. Juustot
11. Lämpimät jälkiruoat
12. Kylmät jälkiruoat
13. Tuoreet hedelmät

Varsinaista lämmintä tarjottavaa meílle ei varmaankaan tule, joten sen ohi voi hypätä. Tuota listaa noudatellen meidän versio voisi näyttää tältä (ei toki sovellu sellaisenaan käytettäväksi, koska varsinaista "ruokaa" ei ole):



1. Coctailtikut, tuoresalaatti
2. -
3. (tämä vielä kysymysmerkillä)
4. -
5. Lohisuupalat, kylmäsavulohinapit
6. Esim. serranorullia, paahtopaistia, kenties leikkelelautanen, josta voi salaatin sekaan napsia. Porotahnaa ruisnappien päälle?
7. -
8. -
9. Couscoussalaattia esimerkiksi
10. Juustolautanen? Juustovartaat, joissa mozzarellaa, basilikaa ja tomaattia?
11. -
12. Ainoastaan kylmä jälkiruoka tulee.
13. -


Listaa täydennetään ja hiotaan vielä.

Ohjelma

Ehkä eniten tähän mennessä päänvaivaa on minulle tuottanut ohjelman järjestäminen. Yleensä "kotibileissä" on ohjelmat ratkenneet ihan sillä, kun on hyvä porukka kasassa, ruokaa ja juomaa sopivasti (mutta jälkimmäistä ei mielellään kovin paljon liikaa kenelläkään). Kauhuskenaarioni on tylsistä juhlista, joista ihmiset haluavat valua ulos ja tämä kulminoituu kellon tuijottamiseen ja "ilkeämiseen". Vinkkejä otetaan vastaan :)




Tavallaan ajatuksena on järjestää enemmän "kermapersetuparit", kuin rymyjuhlat. Siksi pohdin, kuuluuko esimerkiksi sauna asiaan ollenkaan - ei ainakaan ensimmäisenä ohjelmanumerona. En itse välttämättä mielelläni lähde juhliin, joissa pestään illan alkuun jo meikit pois naamalta ja vaihdetaan epämukavat bilevaatteet sitten saunan jälkeen päälle. Miehet taas sitä saunaa aina kaipaavat, ainakin täällä meillä päin. Ja onhan se sauna "kodin sydän" melkein siinä missä keittiökin. :)

Jos luit, jätä merkkiä ja vaihda ajatuksia avoimesti. :)








<3: Tanja

Koti

"Home is where your heart is"

"Home is where your story begins"

"Home is not a Place. It is a feeling"



"A house is made of wood and stone

but only love can make it Home"

Koti

Mikä koti on?
Onko se paikka, jossa tarina alkoi?
Paikka, jossa sydän on?
Paikka, jossa wifi-yhteys käynnistyy automaattisesti?

Nukutin tänään meidän "maailman pahimmat tappelupukarit, vierekkäin samaan 70cm leveään lasten sänkyyn. Olin pakahtua rakkaudentunteeseen. Mietin, miten suuri rakkaus kahden pienen lapsen välillä onkaan. Mikä luottamus, turva, tukikohta. Voi ottaa tukkanuottasta, haukkua maailman typerimmäksi, olla kateellinen huomiosta tai mistä ikinä keksii - ja seuraavassa hetkessä käpertyä toisen kainaloon nukkumaan, jolloin kaikki päivän pahat asiat ovat poispyyhityt.

Se rakkaus, turva ja luottamus ei riipu paikasta. Sen kasvualusta ei ole seinät, koti, se on sydän. Sama veri noiden kahden pienen sydämissä. Tunne siitä, ettei sisko tai veli hylkää, vaikka tapahtuisi mitä. Toivon, että se tunne kantaa noiden pienten sydämissä, minne he ikinä matkustavat elämänsä aikana.

Meillä nuo tunteet on rakennettu muualla. Ne on rakennettu monessa eri kodissa. Ensin minä ja mieheni erillään, sitten yhdessä tarpoen useissa kodeissa. Jokaiseen perheenlisäykseen liittyen meillä on ollut eri koti. Jokainen koti on opettanut meille jotakin. Jokainen koti on ollut koti. Mutta koskaan koti ei ole ollut onnellisuuden tai elämässäpärjäämisen mittari, tae, tai turva. On ollut onnea ja on ollut ongelmia, jokaisten seinien sisällä. Ainoat onnettomat seinät ovat olleet ne, joissa ei ole sisältöä. Turhat neliöt, riidat, huoneet, joissa ei asu ketään. Huoneet, joilla ei ole merkitystä.

Tässä yhteydessä julkaisen tahallani kuvan, jossa keittiö on kaaoksessa... :)

 

 

 



 

 

Kun ostimme tämän talon, en tiennyt aluksi mitä ajatella. En voinut tietää, seuraako onni meitä ahtaasta vuokrakolmiosta näiden seinien sisälle, vai saammeko niskaamme jonkin surkeiden sattumusten sarjan "rangaistuksena" puitteiden ostamisesta.

 

Mehän odotimme muuttoa tähän ne piinaavat pari kuukautta kauppojen jälkeen. Siinä ajassa ehtii ajatella yhtä jos toista. Ehdin tavallaan myös psyykata itseni ottamaan elämämme sisällön sellaisenaan mukaan uuteen paikkaan. Mikään ei muuttuisi, paitsi ne neliöt. Elämän epäkohdat pysyisivät osana meitä, samoin ne vahvuudet ja hyvät asiat.

 

Olen positiivisesti yllättynyt.

Ensimmäistä kertaa mulla on turvapaikka, johon tullessa sielu lepää. En tarvitse rentoutuakseni muuta, kuin avata kotioven ja riisua takin pois. Vapaapäivinä siivous ja kotityöt eivät ole velvollisuus, vaan nautinto. En ahdistu enää väärän värisistä keittiönkaapeista tai aikansa eläneistä lattialaatoista - joskus ne vaihdetaan, mutta ne eivät tee kodista kotia. As sayed, ne tunteet on rakennettu muualla. Meidän ehjä ihana perhe on kasvanut yhteen muualla. Joten...

 

 

" A house is made of wood and stone

but only LOVE make it HOME"

 

 

 





 

Vaikka kaunis koti on tavallaan tärkeä juttu mulle, niin sanoma tälle kirjoitukselle on ihan muualla. Oikeastaan pohjaan koko kirjoituksen niihin ahtaisiin vuokraneliöihin - asuntoon, jossa mulla ei ollut edes omaa vaatekaappia ja olin silti onnellinen. Elämäni onnellisin vuosi tähän asti elettiin niissä neliöissä. Mikään ei varmasti näyttänyt ulospäin mitenkään erityisen hienolta: kaupungin vuokrakämppä, hompsuinen kotiäiti, opiskelu kesken, harmaa muovimatto ja ympärillä jengiä, joiden elämä ei ollut lähelläkään heidän omia hyppysiään. Mutta meidän perheen onni oli siinä ja nyt. Olen onnellinen, että se seurasi meitä myös tänne.

 

 

 

Jokainen on oman onnensa seppä. Ylämäkiä seuraavat alamäet. On jokaisen oma valinta, mitkä mäet kapuaa, minne elämässään kiipeää tai minne ohjaa kelkkaa lasketellessaan kevyesti myötätuulessa.

 

 

Tehkää siis itsestänne onnellisia, neliöistä riippumatta.

 

<3: Tanja



Olkkaria

 

 

Valtava uusi telkkari kotiutui meille siis reilu viikko sitten, laittaen koko olohuoneen taas uusiksi. Entinen 32" oli vaatimaton ja pieni, huomaamaton, mutta silti silmille pomppaavan musta kaiken valkoisen keskellä. Tuo uusi Samsung curvy 55" sointuu kotiimme kieltämättä paremmin.

 

 

 

 

 

Hetken verran Harman Kardonin soundstick suppareineen oli olohuoneen hyllyn päällä..

 

 

Entinen telkkari, entisellä kokoonpanolla

 

Uuden telkkarin myötä Happy Lightsit eivät enää millään istuneet bestån päälle, joten siirsin ne Kartellin panierin sisään olohuoneen toiseen nurkkaan. Subbari ja stickit päätyivät uuden tv:n viereen. Kokeilin jo poistaa vartavasten tasolle ostamani orkidean, poron ja kaiken muun sälän myös, mutta jotain kuitenkin kaipasin tasolle, ettei fiilis olisi liian - no - viihdekeskusmainen.

Ostin aiemmin anttilasta joulua ja kaamospimeyttä silmälläpitäen nuo led-oksat, ja hetken verran ne olivat takaoven sisäänkäyntiä valaisemassa. Koska happy lightsien paikka vaihtui, niin kokeilin oksia poron kaveriksi olkkariin. Ja mielestäni se oli ihan onnistunut kokeilu. :)

 

Lopputuloksesta lisää kuvia päivänvalosta :) Viimeistely oli vielä kuvaushetkellä hiukan puutteellinen. Harmittelen kovasti, että auringonvalon määrä on niin vähäinen tähän aikaan vuodesta. Valoisat kuvat olisivat niin paljon kauniimpia :)

 

 

 

 

 

 

 

 

<3: Tanja

Vaalea vai harmaa matto?

Kuvat ovat jälleen näitä "yöllä" räpsittyjä otoksia, koittakaa kestää.

Makuuhuone eilen;

Päivänvalossa

Iltahämärässä tunnelmavalossa

Makuuhuone tänään;

(en malta olla postaamatta näiden pimeiden kuvien kera, sillä päivänvalokuvia ei ole tähän hätään saatavilla)

 

Matto vaihtui "olosuhteiden pakosta", eli pienimmän huoneeseen tarvitsimme pian maton. Tuo harmaa matto oli jo olemassa varastossa, mutta eihän se käynyt tyttären huoneeseen. Mitäs mieltä olette matosta tässä? Kumpi matto jää, vai kumpikaan näistä?





Mies sai tänään telkkarin, minä kukkia :)

Telkkarin myötä olohuoneessa meni paljon asioita uusiksi. Happy lightsit vaan eivät enää sopineet tuohon bestån päälle. Tv vie niin paljon tilaa tasolta, että kokonaisuutta täytyy miettiä vielä monta kertaa uudestaan. Tästä omaa postausta huomenna.

<3: Tanja