lauantai 30. huhtikuuta 2016

Olohuoneen pikafreesaus

Olkkari omaan makuun



Muuton yhteydessä yksi olennaisista freesausta kaipaavista seinistä jäi remontoimatta, ja se on olohuoneen päätyseinä. Rakentajien valitsema hennon kukkakuvioinen tapetti ei miellyttänyt meitä, mutta kaikessa neuraalisuudessaanhan se on ollut aika huomaamaton yksityiskohta olkkarissamme. Se jäi oletettavasti juuri siksi vaihtamatta, koska vaalean värisenä se ei pomppaa silmille ja antaa mahdollisuuden sisustaa minkävärisillä kalusteilla tahansa.









vino sisäkatto olohuoneessa
Kuva otettu joulun alla 2015



suuri olohuone
Kuva tammikuulta


Vaikka tapetti on vaalea, se luo kuitenkin tilaan ärsyttävää levottomuutta ja on sävyltään lämpimän beige. Lämpimiä elementtejä sisustuksessa on jo aivan riittävästi esimerkiksi katossa, joka on kuultovaaleaksi maalattua paneelia, parkettilattiassa, keittiön kaakeleissa... Tarkoituksella haluan tunnelmaa kylmemmäksi, kovemmaksi ja selkeämmäksi.





Kuva: tikkurila



Kuva: rossafi.blogspot.fi





Kuva: http://sololavitabym.blogspot.fi/2014/04/struktuuriseinia.html



Harmaat ovat tosi kivoja, mutta harmaa ei valitettavasti sovi meidän lattian väriin vaan yhdessä niistä tulisi tosi tunkkaisen näköinen. Lisäksi korkea seinätila tummalla harmaalla olisi huono ratkaisu. Onneksi on olemassa yksi luottoväri - valkoinen tottakai. Valkoista pohjamaalia, valkoinen strukruuripinnoite, valkoinen päätyseinä. Jotta bling bling -fiilis säilyisi, tarvitaan lisäksi puoli purkkia helmiäislasyyria.


Kuva: omakotivalkoinen.casablogit.fi


Koska muuri sopivasti rajaa olohuoneen ja keittiön, niin minun ei ole pakko heti päättää, jatkanko samalla pinnalla molemmille puolille vai pelkästään olohuoneeseen.


Ajatus olkkarin uudesta ilmeestä kutkuttaa minua niin kovasti, että olisi kiva tarttua telaan heti paikalla. Ehkä mieheni vaatimuksesta tehdyllä olohuoneen järjestyksen vaihtamisella olikin joku elämää suurempi merkitys - nimittäin se, että remontti on superhelppo aloittaa seinän ollessa tyhjänä piuhoista.









<3: Tanja

torstai 28. huhtikuuta 2016

Esittelyssä sauna

Sauna - suomalaisuuden perikuva






mayn



harmaa wc


Sauna meidän kotona on rentoutumisen paikka. Kovin ahkeria saunojia me emme valitettavasti ole, sillä pienten lasten kanssa saunominen on pulssia nostattava stressin paikka - perheen pienin 1,5 vee ei vielä oikein välitä kylpemisestä ja keskimmäinen 4 vee ramppaa ovesta sisään ja ulos löylyjen mukaan. Itsellä hiki kuivuu nahkaan kun löylyä ei voi heittää kovin paljon kerrallaan. Saunomme koko perheellä ehkä kerran parissa viikossa, muutoin lapset käyvät ammeessa. Mieheni ja minä lämmitetään kahdestaan saunaa silloin, kun satumme olemaan molemmat samaan aikaan hereillä - melko harvoin siis kiitos minun kolmivuorotyön.



Saunan kautta meillä pääsee ympäri kodin, ja saunaan kuljetaan sekä makuuhuoneen wc:n kautta että erillisestä pukeutumistilasta. Molempien tilojen varalle minulla on muutamakin suunnitelma, haaveilen skandinaavisesta kylpylämeiningistä. Puitteet sellaisen rakentamiseen ovat jo olemassa, joten nyt täytyy vain sisustaa - ja sehän on sitä mielipuuhaa ;) Pukeutumistilasta löytyy kiinteänä kalusteena tämä puustellin säilytyspenkki, se on seinässä kiinni ja vaikka tyyliltään se onkin vähän maalaisromanttinen, niin uskoisin voivani sen yhdistää myös meidän tyyliin sopivaksi. Pukutilan seinissä on kuvassa näkyvä lasikuitutapetti, ja sen haluan ensitöikseni piilottaa. Mutta sen pidemmittä puheitta - löylyihin :)



bastu


harvia kiuas







Saunan osalta olen täysin tyytyväinen: löylyt on hyvät ja hikiset, istuintilaa riittää ja bonuksena musiikitkin kuuluvat olohuoneen kautta saunan kaiuttimiin. En pitänyt tuota musiikin kuuntelemista kovin tärkeänä juttuna aluksi, mutta siihen totuttuani olen ollut hiukan harmissani, kun olohuoneen järjestystä käännettiin ja stereot jouduttiin siirtämään toiselle seinälle (ja toistaiseksi löylyssä ei voi musiikkia soittaa).




Lauteita stailaan fiiliksen mukaan musta-harmailla laudeliinoilla ja välillä mummolan vanhoilla pellavapyyhkeillä. Talvella kynttilät kuuluvat ilman muuta tunnelmanluojiksi. Fiiliksen mukaan istun löylyissä pimeässä ilman suihkuhuoneen valaistusta. Kesää tuskin maltan odottaa, sillä terassin stailauksen jälkeen saunasta on superhyvä käydä vilvoittelemassa kukkaloistossa lasitetulla verannalla.


<3: Tanja

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Yhden yksityiskohdan vaikutus tilaan

Hetki sitten siivouspäivänä pysähdyin meidän makkarin yhteydessä olevaan vessaan ja mietin, millä saisin siitä ylellisemmän, hotellimaisemman, ikäänkuin jatkumon hotellityylisen makuuhuoneen perään. Hotellimaisessa sisutuksessa tavarat on karsittu vähiin, mutta ne vähät tavarat ovat laadukkaita ja ylellisiä. Ylimääräistä ei ole esillä - koska eihän kukaan hotellissa "säilyttele" mitään. Mitä hotellissa sitten voisi olla näkyvissä? Valaisimia. Tauluja. Viherkasveja. Tekstiileitä. Koska vessassamme on kiinteät valaisimet seinässä ja katossa - enkä näe tarvetta vaihtaa niitä - niin käytössä olisi kaikki nuo muut vaihtoehdot.


Kollaasissa kuvat ovat siivouspäivän riisuttuja kuvia, joista uupuu matto ja yksi jos toinenkin kohta repsottaa vielä. Tyhjästä tilasta oli helppo aloittaa. Ja lopulta en tehnyt mitään muuta kuin lisäsin kotonamme seikkailleen ylimääräisen viherkasvin nätissä ruukussa lavuaarin reunalle ja siirsin Mayn musta-sarjan saippuapullon vessaan.







wc allaskaluste



vihersisustus


Mitä tykkäätte? :)
Tänään seikkailen vähän netin ihmeellisessä maailmassa ja koitan löytää reunalle rottinkikoria sekä pyykeille paperipussia.

<3: Tanja

torstai 21. huhtikuuta 2016

Hyötypuutarha pihalle tai parvekelaatikoon

Hyötypuutarha pihalle tai parvekelaatikoon


Blogin facebook-sivuilla lupailin postausta yrttien ja hyötykasvien istutuksista. En valitettavasti ajattelemassani aikarajassa saanut kirjoitusta valmiiksi, sillä tietokoneeni laturi oli kadoksissa - ja löytyi tänään siivouspäivän yhteydessä meidän makuuhuoneen sängyn alta.
Parvekepuutarhan istutus ei ole onneksi vieläkään liian myöhäistä. Tässä kirjoituksessa jaan neuvot keltanokan puutarhahommiin.

sitruunamelissa


Aloitin oman kokoelmani laittamisen yrteistä. Ostin ihan normaaleja yrttiruukkuja kaupan vihannesosastolta tarkastaen, että niiden juuret ovat edelleen elävät (eli valkoiset). Istutin yrtit halpaan aurinkomultaan hiukan sitä kaupan ruukkua isompiin ruukkuihin, kastelin ja pidin valoisalla ikkunalla. Tästä on nyt jo noin kuukausi aikaa, ja edelleen yrtit voivat hyvin. Istutukseen meni basilika, sitruunamelissa, minttu, korianteri ja timjami. Timjamiin rakastuin sydämeni pohjasta, siitä tulee todella miellyttävä tuoksu kotiinkin.


juurrutus vesilasissa

Sitten tein pelle pelottoman testin ja latvoin basilikaa ja minttua. Molemmat kasvattivat vesilasissa juuret noin parissa viikossa, ja sain kuin sainkin ne juurtumaan multaan ja kaikki kolme alkua kasvavat nyt omissa turveruukuissaan. Pari alkua näyttää hiukan väsähtäneiltä, mutta yksi ainakin takuuvarmasti lähtee. Istutin siis nuo juurelliset oksat samaan muovilaatikkoon jälleen ihan normaaliin aurinkomultaan ja niiden juurruttua koulin omiin astioihinsa. Siirron jälkeen ovat olleet hiukan kärsineennäköisiä, mutta toivon että ne lähtevät kasvuun. Basilika on kaunis kasvi katsella ja maistuu mainiolta tomaattiruuissa ja salaateissa.


tomaatin istutus tomaatista

Niin ikään kokeilumielssä otin tomaattisiivusta siemenet ja laitoin ne multaan. Melko nopeasti kasvun ihme oli nähtävissä. Ensin pariinkin kertaan purkki täydellisesti homehtui, mutta olin sinnikäs ja tein saman vielä kerran, jolloin sain tulokseksi ihan oikeita tomaatintaimia. Kokeilin kahta erilaista menetelmää, eli laitoin kokonaisen tomaattisiivun toiseen purkkiin ja toiseen purkkiin ripottelin pelkkiä siemeniä. Sanoisin, että paremmin lähti purkki, jossa siemenet olivat irrallaan. Siivussa olevat siemenet itivät huonommin tuottaen toisiinsa kiinnikasvaneita tomaatin taimia.




tomaatti
Keskellä basilika, reunoilla tomaattia
Miun tomaatintaimet on kuulemma vielä pieniä, ja jos niitä ajattelee täysikokoisen rinnalla, niin onhan ne olemattomia. Mutta voi tätä aloittelevan puutarhurin riemua kun mullasta puskee vihreää ja olen alusta asti itse sen kaiken laittanut! Toivottavasti edes yksi tomaattiraasu tekee meille ilmielävää tomaattia.

kaupan yrtistä kasvattaminen
Basilika.. joka näyttää pikkuhiljaa kuihtuvalta versiolta. Toivotaan, että latvotut alut lähtevät kunnolla kasvamaan.



timjamin kasvattaminen kaupan yrtistä
Timjami. Tätä on pakko saada lisää!



valkosipuli

Nälkä kasvaa syödessä ja iskinpä kokeilumielessä multaan neljä valkosipulin kynttä. Kaksi kynttä laitoin näkyville ja kaksi multaan. Voi jestas mikä riemu, kun tuo pinnalle tuleva "itonen" ilmestyi ruukkuun. En olisi todellakaan uskonut! Yritin  vetää ulos ruukusta tuota itämätöntä valkosipulia, mutta se on ja pysyy mullassa, joten ilmeisimmin sillä on jo pitkät juuret. Siirrän nämä välittömästi multaan kasvamaan ulos, heti kun saan käännettyä kasvimaan ja lannoitettua sitä vähän.



avomaankurkun istutus



siementäminen










Ja lopulta löysin itseni paikallisesta supermarketista ostamasta porkkanaa, avomaankurkkua, herneitä ja kaikenlaisia muita siemeniä. Olin jopa niin malttamaton, että avomaankurkun päädyin esikasvattamaan ikkunalla kelmun alla. Kelmujen alta löytyy myös maissia. Huomenna olisi tarkoitus laittaa muutama salaatin siemen multaan. Innostuksen kasvaessa päädyin myös ostamaan ihan virallista taimimultaa taimilleni. Aurinko saisi nyt paistaa ja antaa paljon tärkeää kasvuvoimaa yrttitarhalleni.

Inspiraatiokuva



Inspiraatiokuva

Oma vaatimaton kasvimaani





Ja loppuun pari viherkasvia sisältä :) Orkidean soisin jo kukkivan pian.






Kevätpuuhia

Kodin ja pihan stailaus kesää varten


Kevät stailauksen aika on käsillä - nyt on aika raivata vanhat tomut ja roinat nurkista pois pyörimästä kotoa ja nauttia pihalla luonnon luomistyöstä. Jos harrastaa istutuksia, hyötypuutarhaa tai kukkia, on aika laittaa sormet multaan ellei sitä ole jo tehnyt.




Ensimmäistä kertaa elämässäni viherpiiperrys on alkanut minua kiehtoa. Istutin hetki sitten valkosipulia, tomaattia, kurkkuja, maissia ja yrttejä. Osassa on hienot taimet jo tuloillaan, enkä malttaisi odottaa niiden kasvamista. Löysin meidän takapihalta myös pari kivaa istutusaluetta (mikä löytöretki omalle pihalle!) ja suunnittelen innoissani omaa hyötypuutarhaa parvekkeellemme. Tästä teen vielä omaa postausta piakkoin.




Kevätaurinko on saanut minut myös innostumaan jälleen kerran perusteellisesta kevätsiivouksesta ja muutamista sisustusjutuista. Tänään vietän omassa ihanassa seurassani siivouspäivää ja jatkan projektia seuraavina päivinä sipistelyn muodossa. Puhtaassa kodissa on helpompi hengittää ja ajatella järkevästi sitä, mikä on oikeasti tärkeää niin esineiden kuin muunkin elämän osalta. Miljoona postausaihetta siis mielessä. :)



Ostin hetki sitten prismasta pienen viherkasvin, aikansa se etsi paikkaansa ja päätyi lopulta tänään meidän pikkuvessaan. Kukan siirtäminen sinne sai aikaan mielessäni kasvavan listan pieniä yksityiskohtia, joilla laitosmaista kliinisyyttä voisi pehmentää ja tuoda vessaan hotellimaista fiilistä. Joku pieni rottinkikori lavuaarinreunalla pehmentäisi jo paljon, pyykkipussiksi jokin paperikassi ja ehkä saippuapalaa varten kivinen tai puinen alusta. Katsotaan, repeääkö projekti liitoksistaan tapetointiin saakka. ;)

<3: Tanja


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Onneton perfektionisti?

Onko perfektionisti onneton?

Tapasin ystävän, jonka olin nähnyt kauan aikaa sitten. Hän on vuokralla asuva pitkäaikaistyötön, mutta pärjäilee hyvin vähemmällä. Elämänkoulu takana on helppoa olla viisas ja ihmisten läpinäkevällä persoonalla tulee tehtyä päätelmiä läheisistään vaikka pelkkien facebook-päivitysten valossa. Tunnen tämän ystävän, ja hän tuntee minut, vuosien takaa. Olemme nähneet yhdessä vaiheita toistensa perään ja näiden vaiheiden kautta oppineet tuntemaan toisemme. Ikinä koskaan aiemmin en ole kuullut hänen suustaan mitään vastaavaa. Tällä kertaa hän totesi, että olenkohan vähän hukassa. Pyysin perusteluita tälle, ja sain vastaukseksi nimenomaan facebook-päivitykset, blogin, talon ja sisustusvimman. Niin?



Tämä keskustelu on kaivellut minua jo pari kuukautta. Jäin ensin sanattomaksi, en osannut kommentoida. Olen silti miettinyt sitä viikko toisensa jälkeen syitä näille olettamuksille. Etenkin olen miettinyt syitä sille, että miksi ihminen ei saisi olla onnellinen ja sanoa sitä ääneen? Miksei saa tykätä kauniista asioista, hyvästä tunnelmasta, omista valinnoistaan niin elämän henkisellä - kuin materialistisellakin tasolla? Miksi sisustukseen hullaantunut omakotitalon omistaja olisi automaattisesti jollain tavalla surullinen ja hukassa, etenkin jos sattuu kirjoittamaan blogia ja napsimaan kuvia kodistaan, jakamaan ne julkisesti ja sanomaan ääneen, että rakastan paikkaa jossa elän?







Jo asuessamme siinä haisevassa ahtaassa kolmiossa, kirjoitin sisustusfoorumille, kuvasin, kysyin apuja. Olisin jo silloin voinut kirjoittaa blogia, mutta kaipasin foorumien vastavuoroisuutta, eikä bloggaaminen tuntunut omalta. Omalta tuntui kuitenkin tehdä kodistaan - minlälaisesta kodista hyvänsä - koti. Koti, joka näyttää meiltä, jossa on hyvä olla, jossa asiat toimii ja jossa voi ympärilleen katsellessaan hymyillä. Se ei tarkoittanut silloinkaan minulle onnellisuuden paikkaamista jollain ulkoisesti näkyvillä asioilla. Inhoan kulisseja. Kulissit voi suosiolla jättää teatterihommiin. Jos olen surullinen, näytän sen läheisilleni. Jos olen vihainen, näytän sen. Jos olen jompaa kumpaa näistä, niin minusta ei tasan irtoa ainuttakaan blogitekstiä, tilapäivitystä facebookiin tai väkinäistä henkistä keskustelua surullisuudestani. Kun olen onnellinen, haluan jakaa siitä palasen jokaiselle. Haluan kertoa tärkeille ihmisille nauttivani elämästäni kaikkine puutteineen. EN TODELLAKAAN halua, että se näyttää ulkopuolisten silmin ongelmien peittelyltä. En myöskään halua, että kotini sisustus ja sen jakaminen Facebookissa tai blogissani näyttää siltä, kuin paikkailisin jotain. Se ei sitä ole nyt eikä ikinä. Jos joskus koittaa se päivä, että olen oikeasti surullinen, niin blogiin ei siitä ilmesty postausta eikä facebookiin päivitystä. En ole ihminen, joka ostaa omakotitalon ollakseen jollain tavalla kokonaisempi ihminen. Meidän koti on meidän tarpeita vastaava, ja minulla on siihen oikeus, ilman ystäväpiirini spekulointia.



Olen kohdannut tätä samaa myös silloin, kun laihdutin ja Fitness oli rakkain harrastukseni. Sekin oli jollain tavalla pahasta, huono juttu, sairasta, kamalaa, todiste siitä kuinka rikki olin. Siis muiden silmissä. Mulle se oli ihailtava tapa elää, halu ylittää itsensä, halu näyttää itselleen ja kaikille muille, että voin tehdä omalle vartalolleni ihan sitä mitä haluan, se on vain itsestä kiinni. Tällä taustalla uskallan väittää, että se on kateus, mikä saa hyväntahtoisetkin ihmiset epäilemään huonoja asioita ihmisestä, jolla on jotain, mitä itselleen haluaisi. Jos pyrit täydellisyyteen tavalla tai toisella, voit olla varma, että saat rapaa niskaasi. En olisi uskonut, että lähimmäisistäni on siihen. Sen uskon, että jonakin päivänä blogissani kuhisee enkä pidä kaikista kommenteista. Siihen on helppo varautua lukemalla toisten blogeja. Mitä täydellisempi koti tai vartalo, sen enemmän kirjoittaja saa paskaa niskaansa. Onneksi minulla ei ole täydellinen koti eikä edes täydellinen vartalo, en taida omistaa kovinkaan montaa design-juttua (joista voisi olla kateellinen) ja olen kaikin puolin aivan tavallinen esteetikko.




Kateusko se siellä vain puhuu, vai onko perfektionisti oikeasti onneton? En sentään ostanut viidensadantonnin kivitaloa ja valkoista audia. Näyttäisinkö onnellisemmalta, jos kirjoittaisin juttujani kerrostalossa?

Ja lopulta päätin, että välitän tästä kommentista enää ainoastaan tämän yhden blogitekstin verran.


<3: Tanja

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Perheen pienimmän makuuhuone - kevätuudistuksia



Yksivuotiaan oma huone

Pienen tytön makuuhuone koottiin muuton yhteydessä jämistä, joita muualta irtosi. Täältä näet, miltä huone välillä näytti. Erehdyin sisustushullujen Facebookissa kysymään ideoita 7-vuotiaan huoneen sisustukseen. Siitä innostuneena kivi lähti vain pyörimään ja pyörimään, kunnes lopulta iltahämärissä käänsin ympäri vielä meidän pienimmän neidin huoneenkin.



Tämä pinterestistä (valitettavasti lähteetön, mutta lisään ehdottomasti lähteen jos joku tietää, mistä kuva on!) oli inspiraationi lähde kun lähdin suunnittelemaan alkujaan remonttia tähän huoneeseen. Tiesin, etten ainoana työssäkäyvänä voisi saada kerralla kaikkea, joten remontti toteutettiin ja tähän huoneeseen kasattiin jäämistöt kaikkialta muualta. Ostin lipastot pienimmän vaatteille kyllä, mutta möin ne melkein samantien pois, koska olivat epäkäytännölliset ja epäturvalliset. Sittemmin huoneeseen muutti rakastamani puusohva (katso vanha postaus huoneesta) paremman paikan puutteessa. Kunnes tänään päätin, etten kasaa tuonne enää mitään sinne kuulumatonta.




Vaaleanpunainen ikean kuutio on niinikään kirppisostos, jonka väri mätsää lähes täydellisesti vastapäisen seinän väriin, siksi sen ostinkin kun kirpparilla törmäsin siihen. Kuitenkaan se ei ole oikein asettunut mihinkään, on jotenkin orpo ja yksinäinen. Jotta saisin sen istumaan huoneeseen, ajattelin laittaa sen päälle muutaman printtijulisteen. Sopivia löysinkin jo kaksin kappalein, mutta kehykset jäivät puuttumaan. Kevään aikana taulut toivottavasti nähdään seinällä.






Haaveeni alusta asti on ollut pieni naulakko tai katosta roikkuva rekki muutamalle esittelykelpoiselle tyllimekolle, mutta se on jäänyt toteuttamatta. Tuo PDL harmaa tylli-ihanuus on roikkunut milloin missäkin, kunhan näkösällä. Aivan liian ihana laitettavaksi kaappiin piiloon.







Keittiön verhotangossa roikkuneet Happy Lightsit päätyivät nyt inspiskuvan inspiroimana tähän huoneeseen, ja ne toivat jo ripauksen sitä jotain, mitä lastenhuoneen piensisustukselta haluan. Itseasiassa piensisustuksen suhteen olen tosi vaikea pakkaus - en tykkää hahmoista jotka eivät esitä mitään, en halua esineitä tai tauluja, joilla ei ole mitään merkitystä tai funktiota tai käyttöarvoa. Tyhjänpäiväisiä "täytän tämän tyhjän tilan" -tavaroita ei meillä ole eikä tule. Sellaisiin tuhlaamisesta jää vain paha mieli ja lopulta antaa vaikka lasten tuhota sellaiset tavarat. Hups, se meni rikki, no ei se mitään, pääsimpähän siitä. Vahingoista voi viisastua - ostan vain mieleistä.



Vaikka lopputulos on jälleen kerran kyhätty olemassaolevista asioista, enkä mitään tämän eteen ostanutkaan, niin on se jo paljon lähempänä totuutta. Less is more. Puusohva pääsee muualle ja hyvä niin.


<3: Tanja