Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. lokakuuta 2017

Pyykkipäivä!

Liika on liikaa - pyykinpesussakin


Kurkkua kuristaa. Kaupankassalla edessä seisoo äiti lapsineen. Pyykit on pesty omolla. Tiedän, koska hajumuisti ei petä koskaan. Takana on oluen, tupakan ja hien hajuinen vanhus. Ja hänen takanaan joku, joka on laittanut pyykkiinsä sitä sinistä huuhteluainetta. Jono ei liiku, korttimaksupäätteessä on ongelmia. Nenäni limakalvoja kirvelee. Raitista ilmaa, NYT. Olo on kuin pahassa krapulassa. Päätä alkaa särkeä, henkeä ahdistaa, pian kylmä hiki nousee. Pakko päästä ulos.


Kotiin päästyäni otan pyykit koneesta. Varmuuden vuoksi nuuhkaisen niitä (kuten aina, joku pinttynyt tapa). Ah, puhdasta. Tuoksuu vain puhtaalle. Jysäri otsassa ei anna kuitenkaan armoa. Kauppareissulla kohdattu hajustesekamelska ei anna armoa. Pelkään pahinta, sitä että armoton migreeni herättää minut aamuyöllä. Usein niin käykin.

Aiemmin rakastin tuoksuja. Hajusteetonta pyykinpesuainetta en voinut kuvitellakaan ostavani, puhtaan pyykin piti tuoksua selkeästi pesuaineelle. Kun pesuaineen tuoksu hälveni, oli aika pestä vaatteet uudestaan. Edelleen olen tarkka siitä, ettei samoissa vaatteissa kuljeta useita päiviä, enkä anna tyttäreni pukea lempihuppariaan nonstoppina kouluun pesemättä sitä välillä. Yksi asia pyykkipäivissäni on kuitenkin muuttunut, ja se on vaihdos hajusteettomaan pyykinpesuaineeseen. Tuoksuja aiemmin rakastavalle se oli aluksi kova paikka. Ikään kuin kasvaminen aikuiseksi.


Hajusteettomissakin aineissa on eroja. Ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen käyttäjän ilmainen hypetys. Kokeilin monia eri comboja tuoksuttomina, ja parhaimmaksi olen nyt todennut LV:n jauhemaisen pesuaineen. Koska pojallani on paha atooppinen ihottuma ja hän reagoi moniin huuhteluaineisiin, koin turvalliseksi valinnaksi LV:n tuoksuttoman huuhteluaineen. Uskokaa tai älkää, niin hajusteettomien aineidenkin hajuissa on eroja. Hajusteyliherkän nenä havaitsee pienimmätkin sävyerot.



Olen pohtinut paljon sitä, minkälainen pyykinpesutahti on lapsiperheessä järkevin. Harrastusmenoja illalla, kolmivuorotyöläinen, päivätyöläinen, muista sitä ja muista tätä. Olen meidän kohdalla tullut siihen tulokseen, ettei pyykinpesua voi rytmittää. Aamu saattaa lähteä käyntiin kahdesta pissisestä sängystä, päiväkodista mukaan tarttuu vahinkopissipussi, mustikkakiisseli kaatuu paidalle, oijoi sohvatyynyssä on suklaata. Tarve, pesukertojen määrä, tahrojen laatu ja muut tekijät vaihtelee. Ainoa vakiona pysyvä asia on jatkuva pyykkäämisen tarve.


Onnellisia pyykkipäiviä kaikille. Nauttikaa puhtaista tekstiileistä <3

Tanja

perjantai 17. helmikuuta 2017

Verhoton keittiö - hitti vai huti?


Verhoton keittiö







Aurinkoista aamua "kotitoimistosta". Härregyyd - mun edellisestä postauksesta on aikaa pian jo kuukausi!





Norovirus vieraili meillä toissaviikolla, ja heti viimeisen potilaan parannuttua meillä tehtiin oikein perinpohjainen purkupesu koko kotiin. Sairaalan malliin myös verhot otettiin alas kaikista ikkunoista. Ehkä se oli hätävarjelun liioittelua, mutta keittiön verho kaipasi päivittämistä joka tapauksessa.






Mulle niin ominaiseen tapaan uuden verhon hankinta odotuttaa. Silmä on jo tottunut verhottomuuteen, ja itseasiassa vaihtoehto on myös pelkästään poistaa verhotangot. Nykyiset eivät tyyliltään sovi muutenkaan, joten jospa niiden poistaminen mahdollisesti jouduttaisi myös uusien hankkimista?!

<3: Tanja

torstai 26. tammikuuta 2017

Aloita pienestä ja innostu

WC-kaapin siivous


Järjestely, tavaroiden karsiminen saati koko talon läpikotaisin tyhjentäminen kuulostaa arjen keskellä todelliselta haasteelta. Jos seuraava loma on kuukausien päästä kesällä, mutta tarve järjestelyyn on NYT, kannattaa ahdistus ja pitäisi-tyyliset ajatukset kääntää positiiviseksi haasteeksi.

Sairaslomalla mulla olisi aikaa tehdä ihan mitä tahansa projektia, mutta kunto ei riitä ja paikoillaanolo ei houkuttele. Mietin, mikä olisi riittävän pieni tehtävä saattaa alusta loppuun, mutta kuitenkin sellainen mielenrauhaa huokuva juttu, jonka ansiosta jaksaisin taas hetken huilata.




Juotuani rauhallisen aamukahvin olkkarissa telkkua tuijotellen, kävin hetken mielijohteesta vessan kimppuun. WC-kaapin kosmetiikkapurkkien läpikäyminen on "pikkujuttu" ja tavarat järjestyvät hetkessä. EN siis omista todellakaan meikkivarastoa, jolla saisi loihdittua mielettömät karnevaalinaamarit! Pidän muutenkin purkkejani pakollisena pahana. Meikit olen aikaa sitten korvannut ripsienpidennyksillä ja kulmakarvojen kestovärjäyksellä. Pieni pussukka päivittäiskosmetiikkaa toki löytyy (meikkivoide ja poskipuna ainoastaan päivittäisessä käytössä). Kasvojen hoitotuotteet kulutan loppuun ennen uuden purkin ostamista / avaamista. Mulla on aika hyvä iho, enkä tarvitse monia eri ihonhoitotuotteita. Puhdistusmaito, kasvovesi (sekin harvakseltaan) ja kosteusvoide riittävät hyvin.



Lähtötilanne näytti siis tältä. Tavarat luovassa kaaoksessa ja seassa paljon tuonne kuulumatonta. Kuka on tuonut vessan kaappiin mittakauhan? :D


Tyhjensin tavarat lattialle, vein roskat roskiin ja palautin eksyneet tavarat paikalleen. Pari purkkia heitin roskiin (kasvonaamio kuuden vuoden takaa ja joku härskiltä haiseva käsivoide). Järjestin föönin ja kihartimen laatikkoonsa. Samassa muistin, että saunan puolella hyllyssä on yksi laatikko, jossa on kaikenlaista sekalaista kosmetiikkaa ja hain ne samalla järjestettäväksi. Lopulta kaikki mahtui oikein kivasti kaappiin.


Päivittäin tarvittavat tuotteet laitoin ylös valkoiseen ikean laatikkoon. Koko kori on nostettavissa lavuaarin reunalle ja yhtä helposti sen nostaa myös takaisin kaappiin.


Harvemmin tarvittavat tuotteet päätyivät Mayn metallilankakoriin. Tämä kori sisältää siis ne tuotteet, joita tarvitsen ehkä kerran kahdessa viikossa tai jopa harvemmin. Vakioin tähän koriin myös kynsisaksien paikan, ne nimittäin ovat aina kaikkialla muualla paitsi siellä, mistä ne löytäisi.



Lopputulos näyttää tältä ja nyt ylhyllylle jäi myöskin meikkipussille paikka. Jos yleisimettä haluaisi vielä "siistiä, voisi tuohon ylähyllylle laittaa toisen samanlaisen ikean korin esim noille "men"-tuotteille ja ehkäpä tuon amikan laatikon voisi myös päällystää - jos haluaisi siis kaappien sisällön myöskin "sisustaa" :)

Neuvoni järjestelyn aloittamiseen onkin siis se, että aloita pienestä ja saatat innostua! Loppu sujuu kuin tanssi inspiraation vallassa :) Yksi laatikko päivässä - ja taatusti on jo puolessa vuodessa koti käyty läpi.

<3: Tanja

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vuosi 2017


Hyvää uutta vuotta 2017!
Vuosi vaihtui aivan mielettömän kiireisissä ja väsyneissä merkeissä, ja alun kiirettä on riittänyt tänne saakka. Kodin ja sisustuksen osalta ainoa näkymäni on ollut toive siivouspäivän mahdollisuudesta. Pienimuotoisena sain sitä toteuttaa viime viikolla, mutta yhtään julkaisukelpoista kuvaa en kyllä blogiin voinut edes ottaa.



Onnekseni jään nyt melkein viikon kestäville vapaille ja toivon todella, että inspiraatio ja luovuus pääsisivät palaamaan tuon viikon aikana. Ideapankissa on paljon kokeilemisen arvoisia juttuja odottamassa toteutusta :)

Toivottavasti pysyt kuulolla, vaikka täällä pitkä hiljaiselo onkin taustalla.

<3: Tanja

lauantai 17. joulukuuta 2016

Pieni walk in closet

Vaatehuoneen säilytys uusiksi



Epätoivoni makuuhuoneen yhteydessä olevasta vaatehuoneesta eli walk in closetista nostaa taas päätään. Vaatteiden määrän kasvaessa (laihdutusprojektin edetessä) nykyinen säilytysjärjestelmä ei toimi. Tai toimisi, jos pysyisi seinässä. Koolausten jakaantuessa seinälle epäsopivasti, on seinään porattavaa systeemiä aika hankala saada pysymään kiinni. Nyt, hyllyjen tiputtua alas jo toisen kerran, turhauduin ja aloin suunnittelemaan jotain toimivampaa järjestelmää. Aiemmasta vaatehuoneen muutoksesta voit lukea täältä, tuolloin muutos toteutettiin olemassaolevilla hyllyillä niiden paikkoja järkeistämällä.






Koska vaatehuone on itsessään jo oven takana oleva kokonaisuus, olisi mielekkäämpää suunnitella säilytysjärjestelmä ilman ovia.


Kuva: Ikea



Kuva: Ikea




Vaatteiden ollessa muutenkin melko kirjavia, en näe mielekkäänä valita säilytysjärjestelmää tai mahdollisia irrallisia säilytyslaatikoita kovin värikkäiksi. Valkoinen väri rauhoittaa kokonaisuutta ja saa sen näyttämään myös hygieeniseltä, ollen toki samaan aikaan todella ajaton. Toisaalta puun värinen kokonaisuus antaa omanlaisensa, ehkä ylellisemmän fiiliksen. Luulen silti päätyväni valkoiseen.






Meidän vaatehuoneessa on tällä hetkellä hyllyt toisella seinällä, ja toiselle seinälle on laitettu yksinkertaisuudessaan tangot henkarisäilytystä varten. Henkarivaatteita meillä on aika vähän, vähempikin tankotila riittäisi. Ja toisaalta, ylemmät tangot ovat liian ylhäällä lyhyttä käyttäjää ajatellen. Tila tulisi paremmin hyödynnettyä, jos inspiraatiokuvien mukaisesti tankojen päälle jäisi hyllytilaa kausivaatteille, kengille ja matkalaukuille. Tilan saisi varmaankin parhaiten hyödynnettyä niin, että molemmille seinille (siis hyllyjen ja tankojen tilalle) tulisi oma vaatesäilytysjärjestelmänsä. Tai vaihtoehtoisesti ainoalle ehjälle pitkälle seinälle voisi laittaa yhden pitkän järjestelmän.


Kuva: Ikea


Vaatesäilytysjärjestelmän uusimisen lisäksi vaatehuone kaipaa pyykkikoria, parempaa valaistusta ja yhtenäisiä hengareita. Valaistus hoituu näyttävästi led-nauhoilla tai vaatekaapin päälle asennettavilla valaisimilla. Mieluisia, edullisia hengareita löytyy niinikään ikealta.


Kuva: Ikea



Piensisustusta vaatehuone ei mielestäni kaipaa. Jos vaatehuoneella olisi mittaa niin, että se olisi ihan oikea huone, niin totta kai kokonaisuuteen kuuluisi tuoli tai rahi pukeutumista varten ja lisäksi peili sekä jotain naisellista tilpehööriä. Meidän vaatehuone kuitenkin täyttyy varmasti niistä asioista, jotka tekevät vaatehuoneesta käytännöllisen. Visuaalista ilmettä haen sitten loistavalla järjestyksellä ja mahdollisesti vaatteiden uudelleen karsimisella. Karsimista tein viimeksi melkein vuosi sitten (APUA!) ja sen jälkeen vaatekasa on kasvanut ainakin kolminkertaiseksi. Laihtumisen ansiosta melkein kaikki ennen kolmatta raskautta käyttämäni vaatteet mahtuvat päälle, ja olenkin hakenut niitä säkki kerrallaan säilytyksestä takaisin. Edellisen karsimispostaukseni löydät täältä.


Miljoona rautaa tulessa, ah, niin minulle ominaiseen tapaan. Lopulta suurin osa jää kesken ja silmä tottuu. :D No, tämä on ainakin yksi niistä, jotka on pakko saada pian kuntoon. Heti joulun jälkeen mielellään.


<3: Tanja






torstai 15. joulukuuta 2016

Kahvinkeittimen perusteellinen pesu

Moccamaster joulukuntoon



Rakastan hyvää kahvia! Moccamasterilla parhaat kahvit keitetään, ja nykyinen masterini onkin palvellut meitä jo kuusi vuotta. Paraskaan kahvinkeitin ei kestä ilman säännöllistä huoltoa. Pyrinkin puhdistamaan sen vähintään puolenvuoden välein. Kaupasta saa valmiita kahvinkeittimen puhdistukseen tarkoitettuja jauheita, joilla lopputulos on hyvä, kunhan ohjeita noudattaa. Puhdistusta olen kokeillut myös etikalla, eikä kehnompi tulos tullut silläkään.




Tällä kertaa tein puhdistuksen nimenomaan tuolla valmiilla jauheella. Jauheita saa ihan vaikka s-marketista, ja usein pakkauksesta riittää vaikka koko vuoden tarpeeseen. Jauhepussi sekoitetaan täyteen vesisäiliölliseen (eli noin litraan vettä). Kahvinkeitin laitetaan päälle, ja annetaan vesi-jauheseoksen valua puoleen väliin. Sitten keitin sammutetaan ja annetaan vaikuttaa noin 30min.



Tällä kertaahan siis unohdin vaikutusajan kuluttua napata keittimen uudestaan päälle, ja vesi lillui pannussa ja keittimessä... no, aika kauan. :D Illalla sitten vasta valutin veden pois.



Säiliöön jäi edelleen moskaa, joten irrotin keittimen verkkovirrasta ja pesin säiliön käsipelillä hanan alla. Koska pesuainetta voi jäädä kahvinkeittimeen, täytyy säiliöön kaataa toinen litra vettä ja valuttaa se koneiston läpi ennen varsinaista kahvinkeittämistä. Minä tykkään varmistaa huuhtelun ainakin kahdella vesikierroksella. Lopuksi laitoin kaikki keittimestä irtoavat osat pesukoneeseen ja pyyhin kostealla mikrokuitiliinalla keitintason, sormenjäljet rosterirungosta sekä pienet, pölyä keräävät rungon osat.



Törkyinen Moccamasterini muuttui jälleen kuin uudeksi ja kahvi maistuu taas täydelliseltä! Jos joulusiivous on vielä aloittamatta, se kannattaa aloittaa kahvinkeittimestä ja sen jälkeen kupista freesiä kahvia. :)




<3: Tanja

torstai 17. marraskuuta 2016

Jouluisia DIY -ideoita

Joulumieli askartelemalla



Askartelu ja DIY -jutut herättävät aina minussa oikein puistattavan tunteen. Olen perheestä, jossa liimaisia lappuja oli kiinni keittiönpöydissä ja lehtipinojen välissä, maalit, tilkut, pahvit, tussit olivat aina esillä. Joku teki taidetta aina. Päästyäni tästä omilleni, olen vannonut että mitään askartelukaappeja ei meille tule. Jopa virpomavitsojen askartelu ottaa joka vuosi päähän.



Joulumieli kuitenkin lähtee jollain tavalla itse tekemisestä. Piirakoiden rypytys, korttien kirjoittaminen, pipareiden koristelu ynnä muu. Olen kokenut nämä DIY -joulut omassa lapsuudessani ja olisi sääli, jos minun lapseni jäisivät ilman. Lasten takia haluaisin kunnostautua askartelemaan edes vähän. Löysinkin monta inspiroivaa juttua googlesta, ja nämä on ihan pakko jakaa.




Vinkkejä joulukoristeisiin...



Kuva ja ohje: http://www.mytaste.fi/click/index/40440970/hassutellen.blogspot.fi




Kuva ja ohje: täältä






Kuva: Designwash -blogista (löytyy myös ohje)






Paketointiin...















Kuva: Kodin kuvalehti









Säilytykseen...



Lopuksi video loistavista koristeiden säilytysratkaisuista! :) Video on yhteishyvän sivuilta bongattu.










tiistai 1. marraskuuta 2016

Parempia valintoja ja terveelistä elämää!

Kuukausia sitten kirjoitin postauksen, jossa kerroin ottaneeni personal trainerin ja aloittaneeni matkan takaisin oman vaatekokoon. Halusin myös takaisin sen innostuksen kuntosalilla käymiseen ja parempaan fiilikseen kokonaisuudessaan. Intohimoinen saliharrastaja ja "wannabefitness-lifestyle" olivat kauas kadonnutta elämää kolmannen lapsen syntymän, omakotitalon ostamisen ja töiden aloittamisen myötä. Jossain vaiheessa havahduin itsekin siihen, miksi maailman suurpiirteisimpänä ihmisenä takerrun olemattomiin pikkuasioihin, nipotan jostain hattulaatikon paikasta ja etenkin, miksi vapaa-aikani huutaen kaipasi viikonloppuherkuttelua. Vastaus löytyi tosi läheltä, ihan minusta itsestäni (mikä yllätys!). Vastauksen löytääkseni minun täytyi tulla tosi väsyneeksi ja huonovointiseksi. Jokapaikan höylänä, aina kaiken jaksavana ja tsemppihenkisenä ihmisenä tunsin, että kaikki muut saivat minusta irti jotain, eikä itselleni jäänyt yhtäkkiä enää mitään. Kävin salilla vain epäsäännöllisesti ja ajoin autolla ovelta ovelle. Työni on fyysisesti raskasta, joten aivan laakereillani en levännyt koskaan, mutta liian passiivinen olin silti.

Loistavaa jaksamisen ja hyvinvoinnin aikaa aiemmin eläneenä tiesin kyllä sisimmässäni, mitä mun pitäisi tehdä. Keho ei jaksa jos se on huonossa kunnossa. Jos polttoaine on vääränlaista, matka loppuu lyhyeen. Myös ulkonäköseikat toki raksuttivat taustalla kovasti. Asuin liian löysässä ja suuressa kuoressa, joten tasapaino mielen ja ulkonäön suhteen oli hataroissa kantimissa.

Vaikka mulla olisi jo kaiken laihduttamisen ja dieettaamisen jälkeen ollut ohjeita aloittaa, niin tarvitsin jotain muuta. Minulle suunniteltua, tähän elämäntilanteeseen mitoitettua. Viime keväänä heräsin siihen, että mulla voisi olla mahdollisuus ottaa ihan oikea personal trainer nettivalmennusten sijaan. Ikään kuin hetken mielijohteesta otin treinerin, jonka myöhemmässä vaiheessa vaihdoin toiseen. Kun homma lähti rullaamaan, se tempasi minut mukaansa taas aivan täysin. Joko-tai-ihmisen off nappi kääntyi takaisin on-tilaan ja nyt olen neljättä kuukautta täysin koukussa oman itseni huoltamiseen.










Energiatasoni ovat kasvaneet aivan mielettömästi, fyysinen kunto on paljon parempi kuin aiemmin. Nukun oikein hyvin, terveelliset valinnat näkyvät jopa kasvoiltani. Ei ole parempaa tunnetta, kuin onnistuneen treeniviikon ja onnistuneiden valintojen tuoma mielihyvä ja hyvä olo kropassa!




Saunajuomat ovat vaihtuneet tölkitettyyn vichy-veteen. Punaviiniä joskus kaipaan, mutta tiedän, että voin juoda sitä silloin tällöin. Tällä hetkellähän punnitsen kaikki ruuat keittiövaakalla varmistaakseni optimaalisen ravitsemuksen. Syön tietyn ohjeen mukaan ja se tuntuu tosi hyvältä. Loppuelämääni en tietenkään ruokia mittaa, mutta tällä hetkellä se on hyvä juttu. Mulla ongelmana ei ole "elämäntapakilot" vaan raskausajan lihominen. Moni on sanonut, että kyllä ekan ja tokan lapsen jälkeen kilot vielä saa pois, mutta kolmannen jälkeen ei enää. Voin olla nyt ihmiskoe, en nimittäin itse usko hetkeäkään ettenkö voisi näyttää ja olla juuri sitä mitä itse haluan.




rapputreeni

Treenaamisesta saa virtaa ja keho voi hyvin. Kunto kasvaa epämukavuusalueella parhaiten, niinpä en voi sanoa ettäkö se kaikki olisi mitään lastenleikkiä, mutta todellakin tykkään! Hiki ja lihakseen treenin jälkeen tuleva kipu, ei niitä tarvitse pelätä. Itsensä voittaminen palkitsee! Suosittelen kokeilemaan!

<3: Tanja

torstai 13. lokakuuta 2016

Arkikuvia

Arki kuvina


Meidän koti ei arkisin loista kliinisyydellään. Välillä koti on hyvinkin kaoottinen paikka, jossa haisee likapyykki ja tiskit. Arkista pikkuaskaretta on niin paljon, että olevinaan joku osa-alue väkisin "prakaa". Illat mennään tukka putkella paikasta a paikkaan b, ihmiset syö päivälliset ja iltapalat täysin eri aikoihin. Pikkuisen kuitenkin päädyin ikuistamaan ihanaa aamupäiväaurinkoa yövuorosta herättyäni.




Ihana syksyinen aurinko hellii mieltä ja innostaa myös jälleen kerran luutuamaan parkettilattiasta tahroja pois (edellinen siivouspäivä oli neljä päivää sitten :D).


Näihin tunnelmiin, ihanaa torstaita kaikille. <3


perjantai 23. syyskuuta 2016

Iso perhe asuu kolmiossa

Toimiva pieni koti

Kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Muistot ovat kuitenkin osa elämää ja osa sitä, miten nykyhetken järjestelee. Yksi lähimmistäni etsii asuntoa ja pohtii sen oikeaa mitoittamista. Minä taas siivosin vanhoja valokuvia koneelta ja löysin kuvan entisestä kodistamme. Olemme perheenä asuneet, ööö,, neljässä vai viidessä erilaisessa, erikokoisessa ja täysin erityyppisessä asunnossa. Jokaisessa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Viimeisimmästä kodistamme totesin, että pieni on kaunista ja sitä olen tottavie muistellut etenkin siivouspäivinä :)


Kompakti kolmio, 80m2 johon mahtui hyvin neljä ihmistä ja iso koira

Pieni koti voi olla toimiva isollakin perheellä. Pienen asunnon hyvä puoli on muunneltavuus: tilat ovat pieniä ja esimerkiksi remontoiminen siksi suhteessa halvempaa. Pienen keittiön voi uudistaa muutamalla tonnilla runkoja myöten, ison keittiön koko kattauksen uudistamiseen menee taaloja vähintään nelinkertaisesti. Samaan aikaan, kun remontoimisen kustannukset ovat edullisemmat, on koko sisustus "halvempaa", sillä neliöihin ei mahdu niin paljon tavaraa ja yksityiskohtia. Tämä taas helpottaa siivoamista: kun esineitä on vähemmän, on vähemmän pölyn pyyhintää ja toki vähemmän myös sitten sitä lattia-alaa. Kolmion siivoamiseen menee noin 2 tuntia, vaikka siivoaisi kuinka perusteellisesti. Kun neliöitä laitetaan 100 lisää, aikakin on viisinkertainen.


Kolmiomme tunnelmaa vuodelta 2014

Miten pienen kodin saa toimimaan isolla perheellä? Rehellisesti naurattaa, kun muistelen niitä vuosia. Toimivuudesta tiedän paljon sen kautta, mikä ei ainakaan toiminut.

Eteinen

Pienen kodin yksi tärkeimmistä asioista on toimiva eteinen. Miksi ihmeessä niiden pitää olla aina käytävän mallisia pimeitä koloja? Tärkeitä huomioita eteisen osalta on valaistus, kaappitila ja tila kyykkiä. Etenkin käytävämalliseen kapeaan tilaan kannattaa valita mahdollisimman kirkas lamppu kattoon. Ellei laskutasoa ole, niin lisävalaistusta voi asentaa seinälle led-nauhalla tai ihan perinteisillä seinävalaisimilla. Myönnän, emme itsekään koskaan kiinnittäneet tarpeeksi huomiota valaistukseen eteistilassa, enkä voi muutenkaan muistella lämmöllä entisiä eteisiämme. Ehkä siksi rakastuin tässä nykyisessä kodissa nimenomaan eteiseen, jossa on iso ikkuna ja peiliovikaappi. Peiliovellinen liukuovikaapisto ratkaisisi paljon myös pienen eteisen osalta. Jos meinaa kaappiostoksille, kannattaa etukäteen miettiä, mitä kaapissa säilyttää. Erilaisille urheilu-ja ulkoiluvälineille on kiva miettiä toimivat ratkaisut nimenomaan eteiseen. Ja lopuksi tila kannattaa stailata kivoilla, toimivuutta lisäävillä yksityiskohdilla. Eteisessä isommalla perheellä tuon "pieni on kaunista" -ajatuksen voi kyllä omasta mielestäni unohtaa. Niitä ulkovaatteita kun vaan väkisin on. Mitä useampi henkilö, sen enemmän. Vaikka kuinka minimoisi.

Kodinhoito

Toiseksi kompastuskiveksi huomasin kodinhoitotilojen puutteen. Toisessa kodissa pyykkihuoltoa toteutettiin kahden neliön kokoisessa vessassa, ja toisessa kodissa noin viiden neliön kylppärissä. Pyykkivuori oli _aina_ olohuoneen sohvalla. Järjestelmällisempi ihminen olisi sen saanut pese-kuivata-viikkaa-vie kaappiin -tekniikalola toimimaan, mulla homma keskeytyi kymmenen kertaa ja välillä mukana oli ihan suoranaista laiskuutta. Jos pyykkihuoltoa ei siis pysty sijoittamaan suljettujen ovien taakse katseilta piiloon, niin suosittelen viikkaamaan telineeltä kaappiin _heti_ . Jos se ei syystä tai toisesta onnistu, pelastaa kaunis puhtaiden pyykkien kori jo paljon. Koska meillä ei edelleenkään tämä pyykkihuollon osio elämästä toimi (miksei ne kuivat pyykit koskaan pääse kaappiin asti heti kuivuttuaan?!), otin käyttöön ns. pyykkipäivät. Enää en pese joka ilta koneellista ja kerrytä kodinhoitohuoneen pöydälle puhtaita pyykkejä koneellista toisensa perään, vaan tehopesen pyykit kahtena päivänä viikosta ja näiden kahden päivän aikana en tee paljonkaan muita kotitöitä. Likapyykkikorit meillä on molemmissa vessoissa ja lisäksi myös vaatehuoneessa ja saunan eteisessä, joten yhtä ainoaa suurta pyykkikasaa ei kerry. Ensitalven tavoitteena mulla on ulkoistaa ainakin osa pyykkihuollosta perheen vanhimmalle lapselle. Seitsemänvuotias osaa jo lajitella vaatteet koreihin, josta äiti voi helposti ne pinota vaatekaappiin.



Sekalainen tavara ja sen säilytys

Kolmas päänvaiva pienessä asunnossa on se järjetön sekalaisten tavaroiden määrä. Tähän helppo vinkki - heitä pois. Et tarvitse ikinä.
 

Muistilistaa:

 Marie Kondon mukaan säilytystila on kallista. Käytä sitä harkiten.

Tavaran säilöminen varmuuden vuoksi on kalliimpaa kuin sen ostaminen tarpeeseen uudelleen.

Mitä pienempi koti, sen enemmän huomiota säilytystilojen toimivuuteen täytyy kiinnittää. Toimivuuteen, ei määrään. Kaapin sisukset ovat sen kokoa olennaisemmat.




maanantai 19. syyskuuta 2016

Ensimmäinen vuosi täynnä


Facebook muistutti minua tänään siitä, että muutostamme on nyt kulunut tasan vuosi.
Vuoteen on mahtunut tosi paljon kaikenlaista. Pikakelaus siihen, än yy tee nyt.



Kaikkien makkareiden seinät meni remontin alle, suunnitteluvaihe alkoi jo ennen kuin edes avaimia saatiin käteen. Missiona oli löytää puhdas valkoinen maali kaikille seinille.





Tosi surkeita, vanhalla puhelimella otettuja valokuvia. Tämän päivän muistan kuin eilisen. Saimme vihdoin ja viimein avaimet uuteen kotiin. Odotus oli sen osalta päättynyt. Talo näytti AIVAN valtavalta ja ihan erilaiselta tyhjänä.


Maalauspuuhat aloitettiin heti seuraavana päivänä.






Pienimmän makkari ennen ja jälkeen



Neiti 7v. makuuhuone ennen ja jälkeen.




Meidän vanhempien makkari ennen ja jälkeen.





Ruokailutilassa pyörähti yhteensä kolme eri ruokapöytää ennen täydellisen löytymistä. Sittemmin sivupöytä on tullut lisää.





Olohuonetta on pyöritelty jos jonkinmoisella tavalla. Seinä uusittiin. Tekstiilit ovat vaihtuneet. Kalusteet ovat vaihtaneet paikkaa. Itseasiassa nykyisestä lookista ei kuvaa vielä olekaan. Tästä sen näkee, että mieluinenkin voi muuntua mieluisammaksi tai ottaa askeleita takaisin kohti edellistä.






Keittiöstä kaatui ensin seinä, sen jälkeen yläkaapit lähtivät ja pian koko keittiö muuttui mustaksi. Ja pian se kokee seuraavat muodonmuutokset, joista raportoin kunhan olen hiukan viisaampi lähestymistavasta ;)




Sotkuinen vaatehuone järjesteltiin uusiksi siirtämällä hyllyt fiksummin.


retromoderni

kartell

struktuuriseinä



Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin, että juttu remonteista ja niiden toteutuksesta ei ainakaan hetkeen lopu. Ja tottavie se ei lopu, niin mieletön innostus meillä on muuttaa kaikki pinnat itsemme näköisiksi. Välillä on kuitenkin hyvä hengähtää ja huomata, että koti on maailman paras paikka - siitäkin huolimatta jos vessassa on vääränlaiset kaakelit tai lasikuitutapettia seinässä. Koti ei ole sisustuslehden keskiaukeama. Se taijanomainen fiilis siitä, että se on meidän oma piilopaikka ja pesäkolo, paikka jossa voi halutessaan juosta vaikka pylly paljaana vapaapäivänä. En ole ikinä aiemmin ollut millään tavalla kiintynyt mihinkään maanpäällisiin asioihin, ja välttelen kiintymystä nytkin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että missä tahansa talossa ei ole "sitä jotain". Uusi tai vanha, kesken tai valmis, kaunis tai ruma - lopulta ihan sama, kunhan on Koti.

<3: Tanja