Näytetään tekstit, joissa on tunniste Combonbili. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Combonbili. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. marraskuuta 2015

Miksi merkki on niin tärkeä?



Etsin ideoita kotimme sisustukseen muiden sisustusblogeista. Olin aluksi innoissani, miten ihania blogeja löysinkään. Toinen toistaan kauniimpia valokuvia (haaveilen, että oppisin itsekin kuvaamaan niin hyvin!), persoonallisia koteja, ihanan värisiä kaakeleita ja seiniä ja lattioita. Kunnes yhtäkkiä minua alkoi ärsyttää. Samat kamat jokaisessa kodissa! String-hylly lastenhuoneen seinällä, Kartellin bourgie jokatoisessa olohuoneessa, Riviera Maisonin maljakoita, Combonbili sängyn vieressä yöpöytänä, valkoisia ruusuja teräksenvärisissä maljakoissa, kattaus Iittalan teemaa..

Oikein veri kihahti päässä, suututti niin. Tuntemattomista voi kuulostaa hassulta, että kuinka kukaan viitsii ärsyyntyä sellaisesta, etenkään, kun ei itse asu noissa kodeissa tai saatikka edes käy kylässä niissä, mutta sellainen on perusluonteeni. Tusinakamasta tulee floppi, vaikka joskus olisin itsekin sellaisista haaveillut.


Bourgie on yksi blogeissa paljon näkyvyyttä saanut ihanuus, jota en kuitenkaan aio itse vaihtaa mihinkään, vaikka se töröttäisi jokaikisessä Suomalaiskodissa vuodesta toiseen.



Bestå on myös saanut paljon näkyvyyttä, eikä suotta, onhan se sanattoman kaunis ja hinta-laatusuhteeltaan oikein erinomainen (Ikeaa tosin).



Klassikot ovat klassikoita ja design-tuotteet design-tuotteita. 
Jotain huippuhienoa niissä on pakko olla, koska niin monet niihin rakastuvat. Parhaat tuotteet ovat muodissa vuodesta toiseen, ja jollei niitä itse enää käytetä, ne ovat rahanarvoista tavaraa. Tämä toki tarkoittaa kierrätettävyyttä ja myös alkuperäiselle ostajalle hyvää jälleenmyyntihintaa (= rahansäästöä).

Mutta kuluvatko tuotteet pois muodista nopeammin, mikäli tuotetta nähdään jokatoisessa kodissa? Häviääkö taianomaisuus tuotteen yleistyessä? Minun mielestä häviää, ja varmasti osaltaan siksi minua juuri kiukuttaa tämä yleistyminen.



Minä olen kuluttaja, joka ei osta mitään, ellei saa juuri sitä haluamaansa. Kallis hankintahinta ja harkinta-aika saavat miettimään myös, mitä oikeasti tarvitsen. Siksi itsekin päädyin useimmin merkkituotteisiin (tai vähintäänkin laatutuotteisiin) halpisversioiden sijaan.






Valkoinen nahkasohva on yksi niistä asioista, joista ennätin haaveilla varmaankin noin viisi vuotta. Olen suojellut sitä nämä ensikuukaudet kuin kalleinta aarretta. Koska se on nahkaa - ihan oikeasta kuolleesta eläimestä otettua nahkaa - aion vaalia sen kuntoa ainakin seuraavat 20 vuotta. Siksi se on vuorattu torkkupeitoilla ja tyynyillä, vaikka se varmasti kestäisi hyvällä hoidolla ilman niitä peittojakin. Mummoni risti sohvamme psyykesohvaksi. Nimi tulee siitä, että tuijotan ihastuksesta mykkänä sohvaamme ja tunnen, kuinka sielä lepää sitä katsoessa. 


 

 Samanlaista lukaalia ei onneksi ole näkynyt vielä yhdessäkään blogissa. Ikean kankaisia versioita valkoisista laiskanlinnoista sensijaan näkyy. Ektorp on hyvä esimerkki niistä. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka mulla kelkka kääntyy ja mieliteot muuttuu, jos jostakin tuotteesta tulee "tusinatuote". Toki ektorp on halpa ja minusta huonolaatuinenkin sohva, joten se ei täytä merkki- sen enempää kuin laatutuotteenkaan kriteereitä, mutta toimii nyt esimerkkinä. Olisin aikanaan halunnut juuri valkoisen ektorpin paikkaamaan haavettani valkoisesta nahkasohvasta. Olimme kuitenkin ehtineet jo ostaa huonekaluliikkeestä sen verran tyyriin sohvan vastikään, etten tullut sitä koskaan vaihtaneeksi. Pian ektorp ilmestyi jokatoiseen kotiin ja pian se ei enää näyttänyt minusta yhtään niin satumiselta, kuin ennen yleistymistään. Ja nyt olen ainoastaan tyytyväinen, etten tullut sitä hankkineeksi. (olen muuten huomannut ektorpin menettävän aika nopeasti istumismukavuuttaan ja lisäksi valkoinen kangas  on muuten aivan sairaan huono pitää puhtaana). 


Blogikierrokseni jälkeen päädyin siihen, että tuskin ostan sitä kauan haaveilemaani combonbiliä koskaan. Kaikesta ihanuudestaan huolimatta, se alkaa olla silmissäni out. Hienosti se olisi sopinut poikani huoneeseen, mutta en halua tusinatavaraa ostaa. String-moduulin koululaispistettä olin haaveillut tyttärelleni, mutta sitäkään ei meille tule. Iittalan teemoista olin ajatellut jo muutenkin luopua, ja alkaa kerätä jotain sarjaa, mitä ei jokaisessa blogissa ole. Silmiäkään hivelevät klassikot ja designit eivät ole enää persoonallisia saatikka millään tavalla "esittelemisen" arvoisia, mikäli jokainen jo ne tuntee. Eivät ne kerro käyttäjästään mitään muuta, kuin sen, että tämä ymmärtää merkin päälle ja on hyvä kopioimaan muilta. Minulle on tärkeää, että omistamani asiat kertovat jotain juuri minusta, oli sitten kyse vaikka haarukasta tai vessapaperista. Saat olla vapaasti myös erimieltä asiasta.


 

Ihanaa joulukuun alkua jokaiselle 

<3: Tanja





sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Pojan makuuhuone

Makuuhuonetta perheen keskimmäiselle




Kovasti yritin tänään kysellä pojaltani, että mitä ajatuksia hänellä itsellään on omasta huoneestaan. Haluaisiko hän seinälle jonkun kuvan? Mitkä olisivat suosikkivärit? Mitään yksioikoista vastausta en häneltä saanut, joten täytyy käyttää omaa mielikuvitusta ja sisustusmakua.

Kovasti tykkään tästä tällä hetkellä pinnalla olevasta "uusretrosta" tai "retro-modernista" värimaailmasta ja simppeleistä huonekaluista. Valkoista ei tietenkään voi unohtaa. :D Kunhan ne lasikuitutapettihirvitykset on tuhottu, niin tulen maalaamaan seinät valkoisella. Tapettia en nyt laita, enkä mitään tehosteseinää. Tulevaisuudessa saatan laittaa liitutaulumaalia jollekin rajatulle alueelle.



Toimikoon meillä jo olemassaoleva musta-valkoraidallinen matto nyt lähtökohtana pojan huoneen sisustukselle. Maton vien pesulaan ennen muuttoa. Sen voisi itsekin pestä, mutta pelkään värin valumista. Onko kenelläkään kokemusta tuollaisen maton pesusta? Pysyikö väri leviämättä?


Maton pariksi mahdollisesti hankintalistalla olisivat verhot ja päiväpeitto. Marimekon "Räsymatto"-kangas verhokankaana olisi ehkä paras, mitä kuvitella saatan.



Meillä olisi yksi tikattu valkoinen päiväpeitto, jota voisi kenties hyödyntää pojan huoneeseen. Täytyy kokeilla! Yritän pitää mielessä koko ajan mahdollisuudet käyttää jo olemassa olevaa. Olen muutenkin ajatellut rajata kaikki hankinnat sellaisiin aikaa kestäviin huonekaluihin ja tekstiileihin, joilla on sitten joku jälleenmyyntiarvo - tai vielä parempi, jos ei raaski lainkaan luopua ;)


Kalustehankintoja en ajatellut tähän huoneeseen tehdä. Ostin lapsille keväällä kerrossängyn, jonka voi tarvittaessa jakaa kahdeksi erilliseksi sängyksi. Ja nyt kun saavat omat huoneet, on totta kai tarkoitus sitten erottaa sängyt. Ostin pojalle myös jo muuttoa silmällä pitäen kaksi mustaa Ikean MALM-lipastoa, mutta en vielä tiedä, päätyvätkö ne lainkaan sinne. Olohuoneen PS-kaappi jää ylimääräiseksi bestån tieltä, joten se ainakin sopii tuohon huoneeseen kuin valettu. Seinähyllyjä laitan varastosta seinille, niihin ristiäislahjat ja valokuvia, ehkä jotain pientä koristetta myös.

 
 
 
 

Nuo kaikki tuskin mahtuvat siihen about 10 neliön huoneeseen, joten paikanpäällä täytyy katsoa, mitä MALM-lipastoille tehdään.

Ainoa hankintalistalla oleva kaluste on ehdottomasti Kartellin Componbili. Se sitten seuraavista rahoista kotiutuu meille. :)





 
 
 




Kattovalaisimen joudun ihan ostamalla ostamaan. Mitään ajatusta siitä ei valmiina ole. Saa ehdottaa? :)