Kuukausia sitten kirjoitin postauksen, jossa kerroin ottaneeni personal trainerin ja aloittaneeni matkan takaisin oman vaatekokoon. Halusin myös takaisin sen innostuksen kuntosalilla käymiseen ja parempaan fiilikseen kokonaisuudessaan. Intohimoinen saliharrastaja ja "wannabefitness-lifestyle" olivat kauas kadonnutta elämää kolmannen lapsen syntymän, omakotitalon ostamisen ja töiden aloittamisen myötä. Jossain vaiheessa havahduin itsekin siihen, miksi maailman suurpiirteisimpänä ihmisenä takerrun olemattomiin pikkuasioihin, nipotan jostain hattulaatikon paikasta ja etenkin, miksi vapaa-aikani huutaen kaipasi viikonloppuherkuttelua. Vastaus löytyi tosi läheltä, ihan minusta itsestäni (mikä yllätys!). Vastauksen löytääkseni minun täytyi tulla tosi väsyneeksi ja huonovointiseksi. Jokapaikan höylänä, aina kaiken jaksavana ja tsemppihenkisenä ihmisenä tunsin, että kaikki muut saivat minusta irti jotain, eikä itselleni jäänyt yhtäkkiä enää mitään. Kävin salilla vain epäsäännöllisesti ja ajoin autolla ovelta ovelle. Työni on fyysisesti raskasta, joten aivan laakereillani en levännyt koskaan, mutta liian passiivinen olin silti.
Loistavaa jaksamisen ja hyvinvoinnin aikaa aiemmin eläneenä tiesin kyllä sisimmässäni, mitä mun pitäisi tehdä. Keho ei jaksa jos se on huonossa kunnossa. Jos polttoaine on vääränlaista, matka loppuu lyhyeen. Myös ulkonäköseikat toki raksuttivat taustalla kovasti. Asuin liian löysässä ja suuressa kuoressa, joten tasapaino mielen ja ulkonäön suhteen oli hataroissa kantimissa.
Vaikka mulla olisi jo kaiken laihduttamisen ja dieettaamisen jälkeen ollut ohjeita aloittaa, niin tarvitsin jotain muuta. Minulle suunniteltua, tähän elämäntilanteeseen mitoitettua. Viime keväänä heräsin siihen, että mulla voisi olla mahdollisuus ottaa ihan oikea personal trainer nettivalmennusten sijaan. Ikään kuin hetken mielijohteesta otin treinerin, jonka myöhemmässä vaiheessa vaihdoin toiseen. Kun homma lähti rullaamaan, se tempasi minut mukaansa taas aivan täysin. Joko-tai-ihmisen off nappi kääntyi takaisin on-tilaan ja nyt olen neljättä kuukautta täysin koukussa oman itseni huoltamiseen.
Energiatasoni ovat kasvaneet aivan mielettömästi, fyysinen kunto on paljon parempi kuin aiemmin. Nukun oikein hyvin, terveelliset valinnat näkyvät jopa kasvoiltani. Ei ole parempaa tunnetta, kuin onnistuneen treeniviikon ja onnistuneiden valintojen tuoma mielihyvä ja hyvä olo kropassa!
Saunajuomat ovat vaihtuneet tölkitettyyn vichy-veteen. Punaviiniä joskus kaipaan, mutta tiedän, että voin juoda sitä silloin tällöin. Tällä hetkellähän punnitsen kaikki ruuat keittiövaakalla varmistaakseni optimaalisen ravitsemuksen. Syön tietyn ohjeen mukaan ja se tuntuu tosi hyvältä. Loppuelämääni en tietenkään ruokia mittaa, mutta tällä hetkellä se on hyvä juttu. Mulla ongelmana ei ole "elämäntapakilot" vaan raskausajan lihominen. Moni on sanonut, että kyllä ekan ja tokan lapsen jälkeen kilot vielä saa pois, mutta kolmannen jälkeen ei enää. Voin olla nyt ihmiskoe, en nimittäin itse usko hetkeäkään ettenkö voisi näyttää ja olla juuri sitä mitä itse haluan.
Treenaamisesta saa virtaa ja keho voi hyvin. Kunto kasvaa epämukavuusalueella parhaiten, niinpä en voi sanoa ettäkö se kaikki olisi mitään lastenleikkiä, mutta todellakin tykkään! Hiki ja lihakseen treenin jälkeen tuleva kipu, ei niitä tarvitse pelätä. Itsensä voittaminen palkitsee! Suosittelen kokeilemaan!
<3: Tanja
