Näytetään tekstit, joissa on tunniste turha tavara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turha tavara. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Syksyn suursiivous - suunnitelma

Oma paikka kaikelle

 

 Avara tila ja siisti järjestys on osa mielenrauhaa, tai näin ajattelen itse. Vuosi sitten muutettuamme juuri 80 neliön kerrostalokolmiosta isoon omakotitaloon, kaikki oli jopa vähän liiankin tyhjää. Mutta yhtäkkiä tavaraa alkoi tulla lisää. Tyhjensimme varaston, jossa meidän tavaroita oli väliaikaissäilytyksessä. Vuoden aikana on entisten tavaroiden lisäksi tullut saatua ja ostettua yhtä jos toista enemmän ja vähemmän tarpeellista. Yhä useammin olen todennut ostokset heräteostoiksi ja itseasiassa mielihyvän sijasta mielipahan tuottajiksi. Epäkäytännölliset ostokset ovat se suurin mielipahaa aiheuttava ryhmä. Sotkua, epäjärjestystä ja huonoa mieltä niistä on helpompaa paikata sillä, että ostaa jotain mikä tuottaa mielihyvää. Hetken. Kunnes tuon ostoksen aiheuttama mielihyvä häviää. Täytyy ostaa uusi, tai huomata, ettei ongelma ole siinä että jotain puuttuu, vaan siinä, että jotain on liikaa tai se jokin on väärässä paikassa.



Turhan tavaran karsiminen ja koko kodin raivaaminen kuulostaa aivan tolkuttoman suurelta työltä. Voisin lähestyä sitä ottamalla kassin käteen ja mättämällä siihen kaikkea vastaantulevaa turhaa. Tai sitten voisin hankkia miljoona pikkulaatikkoa ja lähestyä asiaa lajittelemalla olemassaolevat tavarat pieniin laatikoihin niin, että kaikella todellakin on oma paikkansa. Yhden kaapin tyhjentäminen kerrallaan kuulostaa oikein houkuttelevalta vaihtoehdolta, paitsi ettei se ratkaise tavaroiden paikkoihin liittyvää pulmaa. Niinpä päätin ensin jakaa kodin tavarat ryhmiksi, miettiä ryhmille sopivat paikat ja vasta sen jälkeen miettiä, miten saan ne omille paikoilleen. Tilaa on, kunhan sekalainen roina ei täytä kaikkea. Sekalaisen roinan aiheuttama kaaos päässä on tähtitieteellisen kamalaa. Ulkoinen vaikuttaa sisäiseen omalla kohdallani niin paljon, että järjestys ja sen pysyminen on elämän sujumisen a ja o.

Kodin tavaroiden jaottelu

1. Lasten tavarat
-Pehmot
-Legot
-Palikat
-Kirjat
-Kynät, vihkot, askartelutarvikkeet
-Barbit
-Nuket
-Eläimet (pienet ja isot)
-Dinosaurukset
-Muumitalo, nukkejen ja eläinten erilaiset talot

2. Vaatteet
-Ulkovaatteet
-Kengät
-Lasten vaatteet (kolmen lapsen)
-Aikuisten vaatteet

3. Yleispätevät "kaikkien" tavarat
-Astiat, keittiön tavarat, ruuanlaitto, kuiva-aineet
-Tekstiilit: pyyhkeet, liinavaatteet, päiväpeitot, verhot jne.
-Elekroniikka: pädit, koneet, radiot ym.
-Kotitoimiston tarvikkeet: paperit, kynät jne.
-Siivousvälineet
-Sisustustavarat
-Valokuvat
-Muistot
-Harrastusvälineet
-Huonekalut
-Lääkkeet, kuumemittarit, laastarit
-DVD-levyt, musiikki

4. Äidin tavarat:
-Kosmetiikka
-Henkkoht paperit
-Laukut ym. asusteet

5. Isän tavarat
-Työkalut
-Työjutut (paperit, koneet ym).
-Kosmetiikka, parranajovehkeet


Tavaroiden sijoittelu

Seuraavaksi on pakko suunnata katse siihen, miten nämä tavararyhmät on järkevää sijoitella. Nykyinen sijoittelu on epätoimiva siksi, että melkein kaikki on hukassa aina. Saatan joutua etsimään pitkään esimerkiksi villasukkia tai varalapasia, joskus hukassa on tabletin laturi tai vaikka tulitikut uunin sytyttämistä varten. Säilytyksessä olleen pikkuradion johto voi olla aivan muualla kuin missä itse radio on. Joku tärkeä paperi lojuu jossain niistä kolmesta vaihtoehdosta, joten puran kaiken ja etsin kunnes lopulta löydän paperin alimmaisena sieltä viimeisestä mahdollisesta paikasta.

Viikko per tavararyhmä

Minimalismipelin tyyliin otan seuraavien viiden viikon tavoitteeksi järjestellä kodin tavarat uudelleen. Aika kuulostaa yhtä aikaa pitkältä ja tosi lyhyeltä. Tavoitteeni on käydä läpi yksi tavararyhmä viikossa. Periaatteessa yhden ryhmän tavarat voi olla ihan mahdollista jaotella ja järjestellä jopa yhdessä onnistuneessa päivässä, mutta niiden hävittäminen (myynti, kierrätys) voi viedä hiukan enemmän. Tällä viikolla siis järjestelen lasten tavarat, seuraavalla viikolla vaatteet, seuraavalla yhteiset tavarat ja niin edelleen. Ongelmani on ollut raapaista vähän sieltä ja pikkuisen täältä, enkä ole kuitenkaan koskaan saanut mitään valmiiksi. Katsotaan, toisiko tämä toivotun tuloksen. :)

<3: Tanja

maanantai 15. helmikuuta 2016

Valkoista sisustusta ja tavaran kasimista

Askel kohti minimalismia

Minustako minimalisti? Olen viimepäivinä miettinyt, että mitä ihmettä minulle on tapahtumassa. Minä, joka aiemmin halusin lisää säilytystilaa, lopulta sitä saaneena haluankin eroon _kaikesta_ paitsi välttämättömästä. Tyhjänpanttina lojuvat tavarat ahdistavat. Huonot ja epäkäytännölliset asiat ja tavarat ahdistavat. Esineet ja huonekalut, joilla ei ole funktiota, saavat olon tuntumaan tunkkaiselta. Yhtäkkiä tyhjät hyllyt kaapeissa näyttävät kauniilta - vaikka aiemmin ne symboloivat minulle lähinnä muuttamista tai suursiivouspäivää. En kaipaa enää kymmeniä pussilakanoita, enkä halua säilytellä mitään "saatan joskus tarvita" -teemalla. Haluan karsia, siivota, puhdistaa - ja lopuksi säilyttää ainoastaan tärkeät.




Minimalismi on minun mittapuulleni liian voimakas ilmaisu, ehkä nyt ja aina, koska en kuitenkaan ikinä voisi ajatella pakkaavani koko omaisuuttani selkäreppuun (näin olen kuullut monen minimalistin tekevän). Minun kohdallani tämä tavaran karsiminen tarkoittaa ainakin eettisiä valintoja ja laatua. Vähemmän on enemmän. Ennen menin kirpputorille ja ostin parilla kympillä kymmenen puseroa, sillä kaupasta ei saanut samalla rahalla edes yhtä uutta. Määrä oli tärkein. Samalla ajatuksella saatoin ostaa postimyynnistä "kerralla enemmän", koska postimaksut pitäisi maksaa jokaisesta tilauksesta erikseen. Oli olevinaan fiksumpaa ruokkia koko shoppailuvimma kerralla, vaikka turhakkeilla, kuin keskittyä tarpeelliseen.




Kaikki lähti siitä, kun rakastuin valkoiseen sisustukseen. Valkoinen sisustus huokuu puhtautta, kliinisyyttä, sitä on helppo katsella ja se sopii kaikille. Ensin ostin valkoisia mattoja ja päiväpeiton, tästä on siis aikaa jo vuosia, joten ihan hetkessä ei pääni ole kääntynyt. Minä, joka olin aina ajatellut valkoisen olevan tylsä ratkaisu. Jossain vaiheessa, ehkä iän myötä (?), valkoinen alkoi kuitenkin näyttää silmissäni tylsän sijasta ylelliseltä. Kun valkoisen yhdistää laatuun, saa aikaan käsinkosketeltavan luksuksen tunnun. Valkoinen mersu on eri asia, kuin viininpunainen mersu - eikö vaan? Mikä sen hienompaa, kuin avara ja valkoinen koti, jossa ei ole yhtäkään yksityiskohtaa liikaa? Maustaa saa vapaasti millä teemalla tykkää. Kun valkoiseen yhdistää 50-luvun pinnatuolin ja lipaston sekä mustavalkoisen raitamaton, saa retromodernin. Kun taas yhdistää valkoisen puuvillasatiiniin ja kartellin bourgieen, saa hotellimaista ylellisyyttä. Valkoinen maustettuna 20-luvun teemoilla -> tulee maalaisromanttinen. Tämän oivallettuani olen ollut valkoiselle sisustukselle uskollinen.




Ja nyt olen yhtäkaikki tehnyt sen seuraavan oivalluksen: vähemmän on enemmän. Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa. Maailma on täynnä ihania asioita, kauniita yksityiskohtia, halpoja ja kalliita. Jatkossa lupaan miettiä tarkasti, mitä sisustuksellisia asioita tai tarve-esineitä meille hankin. Ennen kaikkea haluan kiinnittää huomiota siihen, ettei määrä kulje laadun ohi.




Tämän nimissä haastan itseni olemaan hankkimatta mitään kodin sisustukseen tai vaatteisiin liittyvää neljä viikkoa. Haaste alkaa nyt ja loppuu maaliskuun 15. päivä. Jatkan haastetta, jollei se osoittaudu täysin mahdottomaksi. Samaan aikaan lupaan etsiä kaksi muovikassillista meiltä pois lähtevää tavaraa - näihin en lue niitä, jotka olen jo valmiiksi lonikoinut poistettavaksi. Jos innostut, lähde mukaan!

tiistai 5. tammikuuta 2016

Eroon turhasta tavarasta - internetin parhaat vinkit

Eroon turhasta tavarasta - internetin parhaat vinkit



Vaikka en ole minimalisti, enkä pyri minimalistisuuteen, niin olen jo vuosia himoinnut krääsätöntä elämää. Tarkoitan krääsällä kaikkea sitä tavaraa, joka joko lojuu pöydillä tai pahimmassa tapauksessa lattioilla vailla paikkaa. Tavaraa, joka ei sovi sisustukseen. Tavaraa, joka saatiin lahjaksi, jolle ei ole käyttötarkoitusta. Vanhoja perintökalleuksia, joilla ei tee "mitään". Sataa tai miljoonaa mustekynää epämääräisissä purkeissa, joiden seassa on hiuspinnejä, ponnareita, tulitikkuja ja kolikoita. Paperipinoja. Suoranaista roskaa. Pääsiäsmunista tulleita pikku-ukkeleita tai muistivihkoja, vanhoja mainoskalentereita. Kaikkea sitä, mitä voi tarvita joskus. Ja sitä, mitä ei viitsi heittää pois, koska saattaa joskus tarvita.


Itseasiassa karsimisvimmani ulottuu tällä hetkellä myös niihin tavaroihin, jotka ovat ehkä jokapäiväisessä käytössä, mutta eivät tuota iloa. Meidän kodissa esimerkiksi kirjavanväriset kylpy- ja käsipyyhkeet, eripari kahvikupit, jopa itseasiassa turkoosit Teeman astiat ovat alkaneet ärsyttää värinsä vuoksi.


Niinpä päätin opiskella luopumista netistä, ja kokosin parhaat vinkit tähän.


Ajatuksia karsimisesta

Ensimmäinen asia, jonka haluan tuoda esille: vanhan tavaran poistuessa uusi ei saa korvata entistä. Nostin tämän esille siksi, että se on minullekin vaikeaa. Myyn usein kirppiksellä vaatteita vain ostaakseni uusia. Juuri yhtään vaatetta koko aikuisiälläni en ole pitänyt alusta loppuun. Se voi tosin johtua siitä, että ostan lähes kaikki vaatteeni kirpputoreilta ja myös myyn ne siellä pois. Hoidan ja pesen vaatteita säästellen, lumpuksi saakka en siis ole onnistunut mitään käyttämään (jollei sukkia ja alusvaatteita lasketa). Jos mietin noita omia luopumisen kohteita, kuten värikkäitä kylpypyyhkeitä ja Teeman astioita, niin joutuisin todennäköisesti ostamaan niiden tilalle jotain uutta. Astioiden tilalle ainakin, sillä jostainhan ihmisen on syötävä. Minimalismin piikkiin näistä luopuminen ei siis menisi, tosin enhän siihen pyrikään. Mutta onhan sekin jo itsessään tärkeää, että tarve-esineet edustavat meitä, ja että niitä on mukava käyttää, niistä pitää mielellään hyvää huolta.




Toinen asia, jonka lainaan suoraan Laatua elämään -blogista


"Tavaroista luopuminen ei ole vain tavaroista luopumista, eikä tavoitteena lopulta ole vain päästä tavarasta eroon (vaikka sekin on ihan mukavaa). Tavoitteena on kokonaisvaltaisesti muuttaa oma ajatusmaailma hillittömästä kuluttamisesta harkittuun kuluttamiseen."




Tästä ajatuksesta inspiroidun itse kovasti. Juuri tällä tausta-ajatuksella olen esimerkiksi alkanut ehdottaa lastemme synttäreille ja jouluksi kimppalahjoja: ostetaan yhdessä jotain isompaa tarpeellista. Mielestäni kuitenkin hillittömän kuluttamisen ja harkitun kuluttamisen väliin mahtuu kultainen keskitie, olkoon se nyt vaikka "normaalia" kuluttamista. Siihen kuuluu heräteostokset muutaman kerran vuodessa, vaatekaapin päivitystä muutamia kertoja vuodessa jne. Kaikki ostokset eivät ole ehkä harkittuja tai aivan tuikitärkeitä, mutta kuitenkaan ei tuhlata ja humputella satasia sinne tänne (tähän olen kyllä syyllistynyt nyt viimeaikoina itsekin, ja se jos joku on painanut mieltäni). Keskustelupalstalta bongasin seuraavan kommentin:


"Paras tapa ehkäistä rojuuntumista kotona on olla äärimmäisen kriittinen hankintojensa määrän (vähäinen) ja laadun (erittäin korkea) sekö estetiikan (hipoo täydellisyyttä ja kestää aikaa)."


Tuossa kiteytyykin juuri se perusajatus, johon tulevaisuudessa pyrin ja pidän lupauksestani kynsin ja hampain kiinni. Olen itseasiassa jo lähes kokonaan hylännyt halpisketjujen nopeasti kulahtavat tuotteet. Opettelen jatkuvasti luopumaan siitä kikkailusta, millä saisin euromäärän x riittämään mahdollisimman moneen tavaraan tai vaatteeseen. Kyseisten valintojen tekeminen ei ole minulle aina niin yksinkertaista, sillä esimerkiksi lastenvaatteita on välillä pakko saada paljon kohtalaisen pienellä rahamäärällä, ja tuolloin en todellakaan voi panostaa hilfigerin tai gantin vaatteisiin (ja onko siinä edes järkeä, kun lapset kasvavat nopeasti ja pian vaate kierrätetään).




Esimerkki: meidän liinavaatekaappi

Minusta helpoin tapa poistaa ylimääräiset tavarat, on iskeä yhteen kohteeseen kerrallaan. Aloitin aiemmin liinavaatekaapistamme. Lähtötilanteessa kaappi oli täynnä, mutta kaikki mahtuivat. Kuitenkin pyykkipäivänä jouduin survomaan lakanoita kaappiin ja pinot olivat sotkuiset (en kestä sotkuisia vaatepinoja). Lisäksi kaikki tyynyt eivät olleet hyviä nukkua, vauvanpeittoja oli kerääntynyt kaikilta kolmelta lapselta.


 

Lakanakaappi ennen siivousta ja karsimista
Vuodevaatekaappi ennen siivousta ja karsimista

Tyhjensin molemmat kaapit siivotulle kodinhoitohuoneen lattialle ja tavara kerrallaan pinosin kolmeen pinoon: poismenevät, "en tiedä" ja "takaisin kaappiin". Tuo "en tiedä" -pino helpotti itseäni tosi paljon. Ne, jotka halusin ehdottomasti säilyttää, löytyivät helposti. Kokosin ne ensin kaappiin ja kävin sitten uudelleen "en tiedä" -pinon. Osa tuon pinon tekstiileistä lähti jo siksi, että lakanakaappi olisi alkanut uudestaan näyttää kaoottiselta, jos olisin laittanut sinne vielä lisää tavaraa.

Kaappi siivouksen ja karsimisen jälkeen.




Peitot ja tyynyt karsiutuivat muutamiin tarpeellisiin vieras -ja varapeitteisiin.

Lopputulokseen olin oikein tyytyväinen. Ilmavat kaapit estävät minua myös ostamasta enää lisää ylimääräisiä tekstiileitä, sillä en halua näitä kaappeja "kaaostilaan" enää uudelleen. Elloksen alesta olin jo hyvin vähällä tilata lisää liinavaatteita, lapsille olisi ollut kivoja alessa. Mutta sitten heräsin kaaoksen pelkoon, ja tilaus jäi tekemättä.

Siivouksen seurauksena näin suuri pino meille turhaa pääsee tarvitseville. Lahjoitan tavarat avustustarkoituksiin.





Jos projektin aloittaminen tuntuu työläältä, niin karsittavan alueen rajaaminen voi motivoida. Itseasiassa 30min kerrallaan voi jo tehdä ihmeitä. Puhelin pois kädenulottuvilta, ei taustalla tapahtuvaa ruuanlaittoa tai kahvinjuontia. Fokus pitää säilyttää siinä hetkessä ja tehdä tehokkaasti. Itselläni meni noiden kahden kaapin setvimiseen ehkä juurikin noin 30min. Jos haluaisin tehdä ylimääräisillä rahaa, niin kirpputorityö pitäisi laskea tuon ajan päälle. Nyt minulla ei kuitenkaan sitä aikaa ole, ja tiedän hyviä lahjoituskohteita, joiden kautta tavara pääsee oikeasti tarvitsevalle. Siksi sydämestäni annan kaiken ilmaiseksi - vaikka tavara on hyvää, siistiä ja aivan myyntikelpoista. Tosin, tavarat odottavat edelleen jätesäkeissä sitä, että saan aikaiseksi ne viedä... Tässä siis on petraamisen varaa minulla!


Muutama lisävinkki pähkinänkuoressa:


  • Jemmalaatikko voi pelastaa, jos olet epävarma. Ota yksi pahvilaatikko, johon kasaat "ehkä" tavarat ja palaat niihin myöhemmin. Mahdollisessa tarpeessa voit hakea laatikosta tavaran takaisin käyttöön.
  • Käytä ajastinta: päätä paljonko aikaa käytät karsimiseen ja laita hälytys päälle, kun aika on kulunut
  • Ota valokuva esim. tarpeettomasta matkamuistosta, käyttämättömästä kauniista vaatteesta
  • Motivoi itseäsi: mieti, miksi karsit. Syy voi olla esimerkiksi se, että saat näppärämmin tiskikoneen tyhjennettyä tai löydät helposti tarvitsemasi juhlakengät.
  • Älä hanki lisää säilytystilaa, vaan pyri ratkaisemaan ongelma: mitä tiettyyn paikkaan mahtuu ja mitä ei.
  • Pura kohteesta kaikki pois ja aloita alusta.
  • Karsi ensin vähän ja edetessäsi karsi lisää.
  • Kokeile olla esimerkiksi kuukausi ilman shoppailua. Osta vain ruokaa ja välttämättömät hygieniatarvikkeet. Voit aina jatkaa haastetta, mikäli se tuntuu hyvältä!