Iso perhe asuu kolmiossa

Toimiva pieni koti

Kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Muistot ovat kuitenkin osa elämää ja osa sitä, miten nykyhetken järjestelee. Yksi lähimmistäni etsii asuntoa ja pohtii sen oikeaa mitoittamista. Minä taas siivosin vanhoja valokuvia koneelta ja löysin kuvan entisestä kodistamme. Olemme perheenä asuneet, ööö,, neljässä vai viidessä erilaisessa, erikokoisessa ja täysin erityyppisessä asunnossa. Jokaisessa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Viimeisimmästä kodistamme totesin, että pieni on kaunista ja sitä olen tottavie muistellut etenkin siivouspäivinä :)

Kompakti kolmio, 80m2 johon mahtui hyvin neljä ihmistä ja iso koira

Pieni koti voi olla toimiva isollakin perheellä. Pienen asunnon hyvä puoli on muunneltavuus: tilat ovat pieniä ja esimerkiksi remontoiminen siksi suhteessa halvempaa. Pienen keittiön voi uudistaa muutamalla tonnilla runkoja myöten, ison keittiön koko kattauksen uudistamiseen menee taaloja vähintään nelinkertaisesti. Samaan aikaan, kun remontoimisen kustannukset ovat edullisemmat, on koko sisustus "halvempaa", sillä neliöihin ei mahdu niin paljon tavaraa ja yksityiskohtia. Tämä taas helpottaa siivoamista: kun esineitä on vähemmän, on vähemmän pölyn pyyhintää ja toki vähemmän myös sitten sitä lattia-alaa. Kolmion siivoamiseen menee noin 2 tuntia, vaikka siivoaisi kuinka perusteellisesti. Kun neliöitä laitetaan 100 lisää, aikakin on viisinkertainen.

Kolmiomme tunnelmaa vuodelta 2014

Miten pienen kodin saa toimimaan isolla perheellä? Rehellisesti naurattaa, kun muistelen niitä vuosia. Toimivuudesta tiedän paljon sen kautta, mikä ei ainakaan toiminut.

Eteinen

Pienen kodin yksi tärkeimmistä asioista on toimiva eteinen. Miksi ihmeessä niiden pitää olla aina käytävän mallisia pimeitä koloja? Tärkeitä huomioita eteisen osalta on valaistus, kaappitila ja tila kyykkiä. Etenkin käytävämalliseen kapeaan tilaan kannattaa valita mahdollisimman kirkas lamppu kattoon. Ellei laskutasoa ole, niin lisävalaistusta voi asentaa seinälle led-nauhalla tai ihan perinteisillä seinävalaisimilla. Myönnän, emme itsekään koskaan kiinnittäneet tarpeeksi huomiota valaistukseen eteistilassa, enkä voi muutenkaan muistella lämmöllä entisiä eteisiämme. Ehkä siksi rakastuin tässä nykyisessä kodissa nimenomaan eteiseen, jossa on iso ikkuna ja peiliovikaappi. Peiliovellinen liukuovikaapisto ratkaisisi paljon myös pienen eteisen osalta. Jos meinaa kaappiostoksille, kannattaa etukäteen miettiä, mitä kaapissa säilyttää. Erilaisille urheilu-ja ulkoiluvälineille on kiva miettiä toimivat ratkaisut nimenomaan eteiseen. Ja lopuksi tila kannattaa stailata kivoilla, toimivuutta lisäävillä yksityiskohdilla. Eteisessä isommalla perheellä tuon "pieni on kaunista" -ajatuksen voi kyllä omasta mielestäni unohtaa. Niitä ulkovaatteita kun vaan väkisin on. Mitä useampi henkilö, sen enemmän. Vaikka kuinka minimoisi.

Kodinhoito

Toiseksi kompastuskiveksi huomasin kodinhoitotilojen puutteen. Toisessa kodissa pyykkihuoltoa toteutettiin kahden neliön kokoisessa vessassa, ja toisessa kodissa noin viiden neliön kylppärissä. Pyykkivuori oli _aina_ olohuoneen sohvalla. Järjestelmällisempi ihminen olisi sen saanut pese-kuivata-viikkaa-vie kaappiin -tekniikalola toimimaan, mulla homma keskeytyi kymmenen kertaa ja välillä mukana oli ihan suoranaista laiskuutta. Jos pyykkihuoltoa ei siis pysty sijoittamaan suljettujen ovien taakse katseilta piiloon, niin suosittelen viikkaamaan telineeltä kaappiin _heti_ . Jos se ei syystä tai toisesta onnistu, pelastaa kaunis puhtaiden pyykkien kori jo paljon. Koska meillä ei edelleenkään tämä pyykkihuollon osio elämästä toimi (miksei ne kuivat pyykit koskaan pääse kaappiin asti heti kuivuttuaan?!), otin käyttöön ns. pyykkipäivät. Enää en pese joka ilta koneellista ja kerrytä kodinhoitohuoneen pöydälle puhtaita pyykkejä koneellista toisensa perään, vaan tehopesen pyykit kahtena päivänä viikosta ja näiden kahden päivän aikana en tee paljonkaan muita kotitöitä. Likapyykkikorit meillä on molemmissa vessoissa ja lisäksi myös vaatehuoneessa ja saunan eteisessä, joten yhtä ainoaa suurta pyykkikasaa ei kerry. Ensitalven tavoitteena mulla on ulkoistaa ainakin osa pyykkihuollosta perheen vanhimmalle lapselle. Seitsemänvuotias osaa jo lajitella vaatteet koreihin, josta äiti voi helposti ne pinota vaatekaappiin.

Sekalainen tavara ja sen säilytys

Kolmas päänvaiva pienessä asunnossa on se järjetön sekalaisten tavaroiden määrä. Tähän helppo vinkki - heitä pois. Et tarvitse ikinä.
 

Muistilistaa:

 Marie Kondon mukaan säilytystila on kallista. Käytä sitä harkiten.

Tavaran säilöminen varmuuden vuoksi on kalliimpaa kuin sen ostaminen tarpeeseen uudelleen.

Mitä pienempi koti, sen enemmän huomiota säilytystilojen toimivuuteen täytyy kiinnittää. Toimivuuteen, ei määrään. Kaapin sisukset ovat sen kokoa olennaisemmat.

Ensimmäinen vuosi täynnä

Facebook muistutti minua tänään siitä, että muutostamme on nyt kulunut tasan vuosi.
Vuoteen on mahtunut tosi paljon kaikenlaista. Pikakelaus siihen, än yy tee nyt.

Kaikkien makkareiden seinät meni remontin alle, suunnitteluvaihe alkoi jo ennen kuin edes avaimia saatiin käteen. Missiona oli löytää puhdas valkoinen maali kaikille seinille.

Tosi surkeita, vanhalla puhelimella otettuja valokuvia. Tämän päivän muistan kuin eilisen. Saimme vihdoin ja viimein avaimet uuteen kotiin. Odotus oli sen osalta päättynyt. Talo näytti AIVAN valtavalta ja ihan erilaiselta tyhjänä.

Maalauspuuhat aloitettiin heti seuraavana päivänä.

Pienimmän makkari ennen ja jälkeen

Neiti 7v. makuuhuone ennen ja jälkeen.

Meidän vanhempien makkari ennen ja jälkeen.

Ruokailutilassa pyörähti yhteensä kolme eri ruokapöytää ennen täydellisen löytymistä. Sittemmin sivupöytä on tullut lisää.

Olohuonetta on pyöritelty jos jonkinmoisella tavalla. Seinä uusittiin. Tekstiilit ovat vaihtuneet. Kalusteet ovat vaihtaneet paikkaa. Itseasiassa nykyisestä lookista ei kuvaa vielä olekaan. Tästä sen näkee, että mieluinenkin voi muuntua mieluisammaksi tai ottaa askeleita takaisin kohti edellistä.

Keittiöstä kaatui ensin seinä, sen jälkeen yläkaapit lähtivät ja pian koko keittiö muuttui mustaksi. Ja pian se kokee seuraavat muodonmuutokset, joista raportoin kunhan olen hiukan viisaampi lähestymistavasta ;)

Sotkuinen vaatehuone järjesteltiin uusiksi siirtämällä hyllyt fiksummin.

Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin, että juttu remonteista ja niiden toteutuksesta ei ainakaan hetkeen lopu. Ja tottavie se ei lopu, niin mieletön innostus meillä on muuttaa kaikki pinnat itsemme näköisiksi. Välillä on kuitenkin hyvä hengähtää ja huomata, että koti on maailman paras paikka - siitäkin huolimatta jos vessassa on vääränlaiset kaakelit tai lasikuitutapettia seinässä. Koti ei ole sisustuslehden keskiaukeama. Se taijanomainen fiilis siitä, että se on meidän oma piilopaikka ja pesäkolo, paikka jossa voi halutessaan juosta vaikka pylly paljaana vapaapäivänä. En ole ikinä aiemmin ollut millään tavalla kiintynyt mihinkään maanpäällisiin asioihin, ja välttelen kiintymystä nytkin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että missä tahansa talossa ei ole "sitä jotain". Uusi tai vanha, kesken tai valmis, kaunis tai ruma - lopulta ihan sama, kunhan on Koti.

<3: Tanja

Taulukollaasi pikkupojan huoneessa

Taulukollaasilla ilmettä vaaleaan huoneeseen

Ostin vuosi sitten perheen pikkumiehelle kolme muumijulistetta. Kehysten ostaminen osottautui yllättävän kinkkiseksi, kunnes löysin Ikeasta sellaiset, joissa lasi ei ole lasia vaan muovia. Lasia vierastin materaalina neljä vuotiaan huoneessa, sillä tiesin etteivät kuvat pysy seinällä.

Kolmen julisteen kollaasista olisi voinut tehdä symmetrisen "vatupassilla suoraan riviin" -asetelman. En sellaista kuitenkaan halunnut, joten täydensin kollaasia muutamilla mustilla, pienillä (kaapista löytyneillä) valokuvakehyksillä.

Sommitellessa olisin voinut piettää nuo lack-hyllyn jättämät reijät kehysten alle. Kokeilin sitäkin, muttei se mielestäni ollut toimiva tapa, joten päädyin ennemin pakkeloimaan reijät piiloon.

Pieniin valokuvakehyksiin laitan jatkossa jotain huoneen asukista kertovaa. Suunnitelmissa on yhteinen piirtelyhetki - pikkumies saisi siis itse piirtää sopivan kokoiselle kartongille haluamiaan kuvia. Pojan omia kuvia on myös tarkoitus kehystyttää.

Epäsymmetrisen kollaasin etuna on se, että sitä voi jatkaa haluamallaan tavalla vielä paljon ylemmäksikin. Kehysten ollessa erikokoisia ja erilaisia, mahdollistuu monta luovaakin ratkaisua.

Huoneen raamit ovat nyt siivouspäivän, järjestyksenvaihtamisen ja kuvakollaasin ansiosta valmiit. Musta-valkoista suoraviivaisuutta ja särmää, johon lisätään pojan lemppariväriä (punaista) ja huoneen omistajasta kertovia yksityiskohtia. Huoneen aiempaa tyylimaailmaa voit käydä kurkkaamassa täältä


<3: Tanja

DIY: säilytysboksi kenkälaatikosta

DIY - liitutaulutarralla kenkälaatikosta laskulaatikoksi

Väitän, etten ole aikuisiällä askarrellut yhtään mitään pakollisten virpomavitsa-askarteluiden lisäksi. Pari viikkoa sitten ostin lapsille lenkkareita ja niistä jäi vahvoja hyviä kenkälaatikoita. Aktiivikäytössä oleville lasten kengille ei laatikoita tarvita ja näin pieneen kenkälaatikkoon ei aikuisten kengät mahdu. En kuitenkaan raaskinut heittää menemään noita laatikoita, sillä samaan aikaan meillä on jatkuva pula piensäilytyslaatikoista. Haaveilen siitä, että jonakin päivänä mulla on kaikki kaappien sisältö nätisti omissa bokseissaan ja bokseissa nimet, mitä sisällä on. Päätin siis kierrättää kenkälaatikon. Ensin sommittelin laatikon päälle sanomalehtileikkeitä, mutta en tykännyt oikein mistään sommitelmasta ja päädyin kiskomaan keittiön seinälle teippaamani liitutaulutarran palasen tähän tarkoitukseen. Liitutaulutarra on siirrettävissäolevaa ns. kontaktimuovityyppistä tavaraa, ja koska ajatus oli tosiaankin päällystää _vain_ pahvinen laatikko, ryhdyin surutta hommiin.

Ihan tasaista jälkeä en onnistunut tekemään, ja revin tuota tarraa irti jo sen verran monta kertaa etten enää viitsinyt sitä poistaa.

Koska mulla ei ole periaatteessa minkäänlaista käsitystä mistään askartelusta, jouduin työskennellessäni vähän miettimään mistä leikkaan ja mihin käännän kulmat. Joitain työvaiheita tekisin vähän toisella tavalla jos kokeilisin tätä uudelleen. Vaikka laatikossa näkyykin jotain pieniä ruttuja, niin otin laatikon silti käyttöön. Kurttuihin ei tule kiinnitettyä käytännössä mitään huomiota enää. Harjoitus tekisi mestarin :) Ideana kuitenkin jakamisen arvoinen minusta ja käyttökelpoinen kenelle vain.

Nyt tätä liitutaulua alkaa meidän talossa olla niin paljon, että tarttee varmasti seuraavaksi ostaa liitutaulutussi kauniimman lopputuloksen aikaansaamiseksi.

<3: Tanja

Leijonanosa elämästäni

Syksy saapui ja kaikki kesällä aloitetut sisustusprojektit ovat edelleen hiukan kesken. Intohimoni sisustamiseen ei ole kuollut, se vain luuraa jossain, ajanpuutteen keskellä. Olisi ihan mahtavaa, jos vuorokauden tunnit voisi tuplata. Päivät ovat ohi ennen kuin ehdin kissaa sanoa, tosin siihen mennessä olen kyllä usein saanut aikaiseksi sitä ja tätä ja tuota. Tuntien rajallisuus ei näyttäydy minulle aikaansaamattomuutena vaan jyrkkänä priorisointina. Esimerkiksi aamuvuoroaamuina ykkönen on ruoka, kakkonen ulkonäkö ja jos jää aikaa, aamukahvi. Työvuorot menevät kuin siivillä ja priorisointia on työntekokin, vuoron alusta loppuun. Jonkun mielestä se kuulostaa karmealta, minä taas rakastan sitä että on pikkuisen liian kova kiire, eikä ajankulkua edes huomaa. Töiden jälkeen on hetki perheelle, kunnes on aika harrastaa. Kuka meistä menee mihinkin, omaa itseä toteuttamaan. Minulle se paikka on kuntosali tai lenkkipolku. Treenaan tällä hetkellä noin viisi kertaa viikossa. Valitsempa minkä ajan kohdan illasta tai päivästä hyvänsä, niin aina kello on kymmenen illalla (vähintään) ja sitten on aika mennä nukkumaan. Koti on luonnontilassa päivästä toiseen, oikeasti harvoin on yhtään kohtaa, josta voisin nappailla kuvia.

Kodin, uusien lemmikkien ja töiden lisäksi suurinta roolia elämässäni näyttelee projektini oman valmentajani kanssa. Tavoitteenani on saada voimaa, parempi kunto, hyvä olo ja painoa pois. Virtaa arjessa jaksamiseen. Kirjoitin projektista ensimmäisen kerran jo keväällä. Pian sen jälkeen jouduin vaihtamaan valmentajaa erinäisistä syistä, mutta sain tilalle jotain niin paljon parempaa, etten kadu päivääkään kissan nostamista pöydälle. Kun valmentajan kanssa henkilökemiat kohtaavat, niin lopputulos on hedelmällinen ja itseasiassa tulokset tulevat taustalla kuin itsestään. Sitä unohtaa tekevänsä duunia jonkun tietyn päämäärän saavuttamiseksi (minun tapauksessani painonpudotus voisi olla yksi mittareista). Vaikka olen aina urheillut ja monta kertaa tehnyt melkoisia painonpudotuksia ominkin päin, niin siitä matkasta ei ole tullut yhdelläkään askeleella nautittua. Se on ollut suoritus, jossa on vaihtoehtona onnistua tai olla onnistumatta.

Tällä kertaa nautin jokaisesta askeleesta. Menen joka kerta urheilemaan täynnä tarmoa, yhtään treeniä en haluaisi jättää väliin. Saan syödä ruokaa niin paljon, että pärjään sillä oikein hyvin ja _SILTI_ tulosta tulee. Sarjapainot treeneissä kasvaa ja kroppa muuttuu. Enää tämä ei ole mulle kolmen kuukauden projekti, jonka jälkeen mietin uudelleen mitä tekisin seuraavaksi tai mistä kohtaa täytyy saada lisää pois tai mihin kohtaan täytettä. Ulkonäölliset asiat ovat mulle tärkeitä, mutta en enää halua harrastaa mitään peilikuvaani varten. Harrastan sitä mitä rakastan, ja kun kokonaisuus on kunnossa, ei läskikään voi olla sulamatta.

Joudun siis valitettavasti tämän uuden ihastuttavan elämäntapani vuoksi priorisoimaan myös blogin päivitystiheyttä. Pyrin jatkossa kirjoittamaan 1-2 postausta viikossa ja teen senkin silkasta ilosta. Monta juttuaihetta odottaa valmisteltuna koneella nytkin. Jos syysflunssaltani jaksan laittaa tekstit loppuun, niin tälle viikolle olisi luvassa ainakin pikkupojan huoneen muutoksesta juttua :)


<3:Tanja

PS. Jos oma jaksamisesi on kortilla, ruokavalio retuperällä tai mieli maassa, niin lämmöllä suosittelen lähestymään ratkaisua elintapamuutoksella. <3