Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. syyskuuta 2016

Iso perhe asuu kolmiossa

Toimiva pieni koti

Kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Muistot ovat kuitenkin osa elämää ja osa sitä, miten nykyhetken järjestelee. Yksi lähimmistäni etsii asuntoa ja pohtii sen oikeaa mitoittamista. Minä taas siivosin vanhoja valokuvia koneelta ja löysin kuvan entisestä kodistamme. Olemme perheenä asuneet, ööö,, neljässä vai viidessä erilaisessa, erikokoisessa ja täysin erityyppisessä asunnossa. Jokaisessa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Viimeisimmästä kodistamme totesin, että pieni on kaunista ja sitä olen tottavie muistellut etenkin siivouspäivinä :)


Kompakti kolmio, 80m2 johon mahtui hyvin neljä ihmistä ja iso koira

Pieni koti voi olla toimiva isollakin perheellä. Pienen asunnon hyvä puoli on muunneltavuus: tilat ovat pieniä ja esimerkiksi remontoiminen siksi suhteessa halvempaa. Pienen keittiön voi uudistaa muutamalla tonnilla runkoja myöten, ison keittiön koko kattauksen uudistamiseen menee taaloja vähintään nelinkertaisesti. Samaan aikaan, kun remontoimisen kustannukset ovat edullisemmat, on koko sisustus "halvempaa", sillä neliöihin ei mahdu niin paljon tavaraa ja yksityiskohtia. Tämä taas helpottaa siivoamista: kun esineitä on vähemmän, on vähemmän pölyn pyyhintää ja toki vähemmän myös sitten sitä lattia-alaa. Kolmion siivoamiseen menee noin 2 tuntia, vaikka siivoaisi kuinka perusteellisesti. Kun neliöitä laitetaan 100 lisää, aikakin on viisinkertainen.


Kolmiomme tunnelmaa vuodelta 2014

Miten pienen kodin saa toimimaan isolla perheellä? Rehellisesti naurattaa, kun muistelen niitä vuosia. Toimivuudesta tiedän paljon sen kautta, mikä ei ainakaan toiminut.

Eteinen

Pienen kodin yksi tärkeimmistä asioista on toimiva eteinen. Miksi ihmeessä niiden pitää olla aina käytävän mallisia pimeitä koloja? Tärkeitä huomioita eteisen osalta on valaistus, kaappitila ja tila kyykkiä. Etenkin käytävämalliseen kapeaan tilaan kannattaa valita mahdollisimman kirkas lamppu kattoon. Ellei laskutasoa ole, niin lisävalaistusta voi asentaa seinälle led-nauhalla tai ihan perinteisillä seinävalaisimilla. Myönnän, emme itsekään koskaan kiinnittäneet tarpeeksi huomiota valaistukseen eteistilassa, enkä voi muutenkaan muistella lämmöllä entisiä eteisiämme. Ehkä siksi rakastuin tässä nykyisessä kodissa nimenomaan eteiseen, jossa on iso ikkuna ja peiliovikaappi. Peiliovellinen liukuovikaapisto ratkaisisi paljon myös pienen eteisen osalta. Jos meinaa kaappiostoksille, kannattaa etukäteen miettiä, mitä kaapissa säilyttää. Erilaisille urheilu-ja ulkoiluvälineille on kiva miettiä toimivat ratkaisut nimenomaan eteiseen. Ja lopuksi tila kannattaa stailata kivoilla, toimivuutta lisäävillä yksityiskohdilla. Eteisessä isommalla perheellä tuon "pieni on kaunista" -ajatuksen voi kyllä omasta mielestäni unohtaa. Niitä ulkovaatteita kun vaan väkisin on. Mitä useampi henkilö, sen enemmän. Vaikka kuinka minimoisi.

Kodinhoito

Toiseksi kompastuskiveksi huomasin kodinhoitotilojen puutteen. Toisessa kodissa pyykkihuoltoa toteutettiin kahden neliön kokoisessa vessassa, ja toisessa kodissa noin viiden neliön kylppärissä. Pyykkivuori oli _aina_ olohuoneen sohvalla. Järjestelmällisempi ihminen olisi sen saanut pese-kuivata-viikkaa-vie kaappiin -tekniikalola toimimaan, mulla homma keskeytyi kymmenen kertaa ja välillä mukana oli ihan suoranaista laiskuutta. Jos pyykkihuoltoa ei siis pysty sijoittamaan suljettujen ovien taakse katseilta piiloon, niin suosittelen viikkaamaan telineeltä kaappiin _heti_ . Jos se ei syystä tai toisesta onnistu, pelastaa kaunis puhtaiden pyykkien kori jo paljon. Koska meillä ei edelleenkään tämä pyykkihuollon osio elämästä toimi (miksei ne kuivat pyykit koskaan pääse kaappiin asti heti kuivuttuaan?!), otin käyttöön ns. pyykkipäivät. Enää en pese joka ilta koneellista ja kerrytä kodinhoitohuoneen pöydälle puhtaita pyykkejä koneellista toisensa perään, vaan tehopesen pyykit kahtena päivänä viikosta ja näiden kahden päivän aikana en tee paljonkaan muita kotitöitä. Likapyykkikorit meillä on molemmissa vessoissa ja lisäksi myös vaatehuoneessa ja saunan eteisessä, joten yhtä ainoaa suurta pyykkikasaa ei kerry. Ensitalven tavoitteena mulla on ulkoistaa ainakin osa pyykkihuollosta perheen vanhimmalle lapselle. Seitsemänvuotias osaa jo lajitella vaatteet koreihin, josta äiti voi helposti ne pinota vaatekaappiin.



Sekalainen tavara ja sen säilytys

Kolmas päänvaiva pienessä asunnossa on se järjetön sekalaisten tavaroiden määrä. Tähän helppo vinkki - heitä pois. Et tarvitse ikinä.
 

Muistilistaa:

 Marie Kondon mukaan säilytystila on kallista. Käytä sitä harkiten.

Tavaran säilöminen varmuuden vuoksi on kalliimpaa kuin sen ostaminen tarpeeseen uudelleen.

Mitä pienempi koti, sen enemmän huomiota säilytystilojen toimivuuteen täytyy kiinnittää. Toimivuuteen, ei määrään. Kaapin sisukset ovat sen kokoa olennaisemmat.




maanantai 19. syyskuuta 2016

Ensimmäinen vuosi täynnä


Facebook muistutti minua tänään siitä, että muutostamme on nyt kulunut tasan vuosi.
Vuoteen on mahtunut tosi paljon kaikenlaista. Pikakelaus siihen, än yy tee nyt.



Kaikkien makkareiden seinät meni remontin alle, suunnitteluvaihe alkoi jo ennen kuin edes avaimia saatiin käteen. Missiona oli löytää puhdas valkoinen maali kaikille seinille.





Tosi surkeita, vanhalla puhelimella otettuja valokuvia. Tämän päivän muistan kuin eilisen. Saimme vihdoin ja viimein avaimet uuteen kotiin. Odotus oli sen osalta päättynyt. Talo näytti AIVAN valtavalta ja ihan erilaiselta tyhjänä.


Maalauspuuhat aloitettiin heti seuraavana päivänä.






Pienimmän makkari ennen ja jälkeen



Neiti 7v. makuuhuone ennen ja jälkeen.




Meidän vanhempien makkari ennen ja jälkeen.





Ruokailutilassa pyörähti yhteensä kolme eri ruokapöytää ennen täydellisen löytymistä. Sittemmin sivupöytä on tullut lisää.





Olohuonetta on pyöritelty jos jonkinmoisella tavalla. Seinä uusittiin. Tekstiilit ovat vaihtuneet. Kalusteet ovat vaihtaneet paikkaa. Itseasiassa nykyisestä lookista ei kuvaa vielä olekaan. Tästä sen näkee, että mieluinenkin voi muuntua mieluisammaksi tai ottaa askeleita takaisin kohti edellistä.






Keittiöstä kaatui ensin seinä, sen jälkeen yläkaapit lähtivät ja pian koko keittiö muuttui mustaksi. Ja pian se kokee seuraavat muodonmuutokset, joista raportoin kunhan olen hiukan viisaampi lähestymistavasta ;)




Sotkuinen vaatehuone järjesteltiin uusiksi siirtämällä hyllyt fiksummin.


retromoderni

kartell

struktuuriseinä



Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin, että juttu remonteista ja niiden toteutuksesta ei ainakaan hetkeen lopu. Ja tottavie se ei lopu, niin mieletön innostus meillä on muuttaa kaikki pinnat itsemme näköisiksi. Välillä on kuitenkin hyvä hengähtää ja huomata, että koti on maailman paras paikka - siitäkin huolimatta jos vessassa on vääränlaiset kaakelit tai lasikuitutapettia seinässä. Koti ei ole sisustuslehden keskiaukeama. Se taijanomainen fiilis siitä, että se on meidän oma piilopaikka ja pesäkolo, paikka jossa voi halutessaan juosta vaikka pylly paljaana vapaapäivänä. En ole ikinä aiemmin ollut millään tavalla kiintynyt mihinkään maanpäällisiin asioihin, ja välttelen kiintymystä nytkin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että missä tahansa talossa ei ole "sitä jotain". Uusi tai vanha, kesken tai valmis, kaunis tai ruma - lopulta ihan sama, kunhan on Koti.

<3: Tanja

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Siivousta ilman kemikaaleja

Ekologiset ja helpot siivousniksit kodin puhtaanapitoon



"Less is more" pitää hyvin usein paikkansa ja sanonta sopii hyvin käytettäväksi myös siivouksessa. Pesuainefriikkinä tunnen pientä luopumisen tuskaa siirtyessäni askel askeleelta lähemmäksi luonnon tuotteita. Aiheesta olen nyt lukenut tuntikausia erilaisia kokemuksia - ainuttakaan huonoa en ole löytänyt.




 Juhannussiivousta tehdessäni kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että sumutettavat kemialliset puhdistusaineet tunkeutuvat keuhkoihin ja yskittävät. Viimeaikoina olen tehnyt paljon omaa lantrausta, eli tyhjään pulloon tilkka ecoverin astianpesuainetta ja päälle vettä. Tuollainen monikäyttöinen coktail sopii käytettäväksi kaikille kodin pinnoille ja itseasiassa on tehokaskin. En tiedä, miksi haksahdin ostamaan sumutettavaa kylpyhuoneen pesuainetta erikseen - tämän jälkeen en ainakaan aio ostaa.



Kemialliset puhdistustuotteeet ovat omalla tavallaan simppeleitä tuotteita. "Leave on" -tuotteiden huonoihin puoliin lisään vielä väitteen, että ne ovat syitä sisäilmaongelmiin ja homeiden kehittymiselle. Antibakteerisia aineita ei pitäisi kodinpuhdistuksessa käyttää, ainakaan säännöllisesti. Luonnollinen kodin ja ihmisen bakteerikanta on kuulemma oikein hyödyllinen juttu niin sisäilmalle kuin talon rakenteille. Moniresistenttejä bakteereja luodaan niinikään turhilla (ja kesken jätetyillä) antibioottikuureilla, mutta myös desinfioivilla aineilla. Desinfiointia ei kotioloissa oikeasti tarvita. Desinfiointi tappaa niin hyvät kuin huonot bakteerit ja jossain kohtaa ollaan siinä pisteessä, ettei pöpöjä poista enää mikään. Selitys voi kuulostaa absurdilta, mutta se perustuu bakteerien muuntautumiskykyyn.

Jonkun artikkelin luin (muistaakseni Ylen artikkeli oli), että ilmanvaihtokoneet vetävät näitä pinnoille jätettäviä pesuaineita pinnoilta hengitysilmaan huonontaen hengitysilmaa. Tavallaan se on varmaan tottakin,  sillä käytettyjen pesuaineiden tuoksun voi kyllä melkein kodista kuin kodista aistia. Tuoksuasioissa minusta on tulossa vuosi vuodelta nirsompi - todellakin vähemmän on enemmän. Jos haluan käyttää hajustettua pyykinpesuainetta, niin sen on oltava todella mietoa ja "hypoytuoksu". Hypotuoksulla tarkoitan itse helposti nuuhkutettavaa tuoksua, jonka ei pitäisi aiheuttaa allergista reaktiota edes hajusteyliherkille.

Mihin sitten kannattaa vaihtaa nämä kemialliset "myrkyt" kodinhoidossa?


Olen itse aika kriittinen ihan kaikkia valmiina pullosta löytyviä tuotteita kohtaan. Se johtuu varmasti pitkälti siitä, etten vielä tiedä kaikkien pahisaineiden nimiä, enkä voi itse tuoteselosteesta todeta tuotetta turvalliseksi. Hiukan skeptinen olen jopa mäntysuovan suhteen - ilmeisesti se on kuitenkin turhaa. Mäntysuopahan tuoksuu aivan taivaalliselle, joten jos helpon korvikkeen haluaa, niin siitä ensimmäinen. Jos haluaa alunalkaen aloittaa yhdestä takuuvarmasta raaka-aineesta, niin etikalla, ruokasoodalla ja sitruunalla pääsee loistavasti alkuun.




Sitruuna

Sitruunan käyttö siivouksessa perustuu sitruunahappoon. Sitruunahappo ja tuore sitruuna ovat silti kaksi eriasiaa. Tuoreella sitruunalla ei voi tehdä samoja juttuja, joita kaupasta löytyvällä sitruunahappojauheella voi. Tuoretta sitruunaa hehkutetaan esimerkiksi tummuneiden lattialaattojen, ikkunoiden ja kylpyhuoneen ovien puhdistuksessa. Puolikkaalla sitruunalla hierotaan likaista tai tummunutta kohtaa ja pyyhitään vedellä pois. Sormenjäljet ikkunasta lähtevät tehokkaasti, kun ne kostutetaan kostealla sienellä, hierotaan sitruunalla ja pyyhitään taas kostealla sekä kuivataan. Sitruunahapolla taas voidaan poistaa kalkkisaostumat astianpesukoneesta, pyykkikoneesta sekä kahvinkeittimestä.


Etikka

Etikan voittanutta saa hakea esimerkiksi kalkinpoistajana! Myös hajunpoistoon etikka on mitä mainioin, vaikkakin siinä itsessään on myös kohtalaisen voimakas haju. Etikalla on todella monta käyttötarkoitusta siivouksessa ja kodinhoidossa, päällimmäisenä mainitsen kalkinpoiston lisäksi ikkunanpesun ja pyykkäyksen. Etikan käyttö vaatisi oman postauksensa, joten linkitän ystävällisesti valmiille sivuille siivous.infoon

Ruokasooda

Ruokasoodaa löytyy jokaisen leivontakaapista, ja se on oikein mainio tuote myös kodinhoitoon. Eniten käytän sitä pyykinpesuaineen ohella poistamaan hajuja ja valkaisemaan. Viimeisimpänä kokeilin yhdessä etikan kanssa avata sillä viemäriä ja kieltämättä se oli oikein tehokas keino! Kaadoin huntturimutikassa ruokasoodaa viemäriin ja lisäsin perään etikkaa (suhde ehkä niin että soodaa 1/3 ja etikkaa 2/3). Seos lähti kuplimaan ja pulputti niin, että vakuutuin tehosta jo ensisilmäyksellä. Sitten huuhtelu kuumalla vedellä ja perään kylmää vettä. Toimi! Ihanan hajuttomat viemärit lopputuloksena. Valmiit viemäreiden avausaineet samoin kuin uuninpesussa käytettävät "likaa räjäyttävät" tuotteet ovat todella voimakkaita ympäristömyrkkyjä, joiden käyttöä en voi itse suositella lainkaan. Hajustakin sen jo tietää. Lisää ruokasoodasta täältä

Sappisaippua


Tahranpoistoon suosittelen ehdottomasti sappisaippuaa! Olen saanut sillä pois tahran kuin tahran, jopa valkoisesta karvalankamatosta. Olen itse käyttänyt ainoastaan palana myytävää sonetin sappisaippuaa, tuotteesta on olemassa myös nestemäinen versio. Tuotetta hierotaan vaatteeseen, annetaan vaikuttaa ja pestään normaalissa pyykissä. Pikkulapsiperheen pelastus! Maton pesussa olen tehnyt niin, että hieroin sappisaippuaa märkään mattoon ja pesin sitten normaaliin tapaan. Pinttynyt tummentunut karvalankamatto sai tällä tavoin uuden elämän. Harmi, etten älynnyt ottaa ennen ja jälkeen kuvia.

Tahranpoistoon kannattaa kokeilla myös piimää, joka poistaa etenkin hometahrat sekä mustikan.

Sonett sappisaippuaa saa esimerkiksi Prismoista. Palan hinta on noin 3 euroa ja se kestää normaalissa käytössä noin vuoden.

Joutsenmerkityt tuotteet

Jos jokatapauksessa haluaa käyttää valmiita koktaileja, kannattaa suosia joutsemerkittyjä tuotteita, joiden ympräistökuorma on vähäinen tai olematon.






Lisää luettavaa löytyy aiheita googlettamalla, ja esimerkiksi yhteishyvän verkkosivuilta

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kismittävä keittiö - maalaisinko sittenkin?

Keittiön kaapit ja harmaita hiuksia


Tumma kirsikkaan vivahtava keittiö voi olla arvokkaan ja persoonallisen näköinen - mutta sen tunnelmasta täytyy pitää. Olen miettinyt sen sisustusta aina italialaistyyppisestä toteutuksesta totaaliseen purkamiseen ja kaikkea siltä väliltä, ja lopulta haudannut ajatukset. Ne tummat kaapiovet eivät valkoisiksi muutu vaikka päälläni seisoisin.







Tähän kuvaan törmättyäni aloin kuitenkin miettiä, josko keittiön sittenkin toteuttaisi maalaamalla. Korkeakiiltovalkoiseksihan se ei muutu, mutta valkoiseksi ainakin. Maalaamista en ole vaihtoehtona pitänyt missään vaiheessa kaapeissa olevan kohokuvion vuoksi, sillä pelkäisin toteutuksesta tulevan maalaisromanttinen. Lähdin kuitenkin kaikesta huolimatta googlettamaan valkoisia maalattuja keittiöitä ja löysin muutamia onnistuneita, inspiroivia kokonaisuuksia. Maalaisromantiikkaa on osassa kuvista pelkistetty kivoilla industrial-tyylisillä yksityiskohdilla. Jotain tällaista meillekin?!











Loppuun muutama (masentava) kuva meidän keittiöstä...









Mitä mieltä olette - maalia vai ei maalia? Valkoiseen maaliin yhdistäisin ehdottomasti tammiset tasot ja valkoisen välitilalasin. Harmi, että ruokapöydän jalat on harkiten laitettu natsaamaan keittiön väritykseen. ;)


retromoderni sisustus












<3: Tanja