Olohuoneen variaatiot

Olkkaria vaihe vaiheelta

Olohuone on minulle yksi niistä kodin tiloista, johon olen halunnut - ja haluan jatkossakin - panostaa. Tuntuu hassulta katsoa vanhoja olohuonekuvia ja muistella sitä, kuinka selkeä visio olohuoneen sisustuksesta minulla oli ennen muuttoa. Kuvat kuitenkin todistavat, että visio on matkan varrella vaihtunut kymmeneen kertaan. Järjestystä on pyöritelty (vaihtelunhalusta), tekstiilit ovat vaihtuneet (joskin valkoiset verhot ovat aina uudelleen palanneet ikkunaan), osa huonekaluistakin on vaihtanut paikkaa (mutta valkoinen nahkasohva on aina ollut se pysyvä tekijä). Pieni kooste eri versioista lähtee pyörimään nyt;

Muuttovaiheessa ja hetki sen jälkeen...

Ensimmäinen joulu...

Kesä 2016...

Syksy 2016...

2017 talvi...

Ja olohuone nyt...

Olen tällä hetkellä tyytyväinen olkkariin, eikä siellä varmasti tulla mitään suuria muutoksia näkemään ainakaan ennen vuodenvaihdetta. Joulun ajattelin tänä vuonna ohittaa tyylikkäästi parilla punaisella tyynynpäällisellä. Joulun jälkeen matto lähtee pesulaan ja kevääksi etsin jotain muuta. Tykkäsin noista kahdesta harmaasta puuvillamatosta kovasti, mutta toinen niistä otti osumaa noroepidemiassa viimetalvena, eikä se selvinnyt kotipesusta ilman värien levittymistä. Mattokauppojen lisäksi mietinnässä on uusi verhotanko, edellinen ei stemmaa tyyliin yhtään. Hyviä ideoita simppeleistä tangoista saa laittaa! ;)


<3: Tanja

Pyykkipäivä!

Liika on liikaa - pyykinpesussakin

Kurkkua kuristaa. Kaupankassalla edessä seisoo äiti lapsineen. Pyykit on pesty omolla. Tiedän, koska hajumuisti ei petä koskaan. Takana on oluen, tupakan ja hien hajuinen vanhus. Ja hänen takanaan joku, joka on laittanut pyykkiinsä sitä sinistä huuhteluainetta. Jono ei liiku, korttimaksupäätteessä on ongelmia. Nenäni limakalvoja kirvelee. Raitista ilmaa, NYT. Olo on kuin pahassa krapulassa. Päätä alkaa särkeä, henkeä ahdistaa, pian kylmä hiki nousee. Pakko päästä ulos.

Kotiin päästyäni otan pyykit koneesta. Varmuuden vuoksi nuuhkaisen niitä (kuten aina, joku pinttynyt tapa). Ah, puhdasta. Tuoksuu vain puhtaalle. Jysäri otsassa ei anna kuitenkaan armoa. Kauppareissulla kohdattu hajustesekamelska ei anna armoa. Pelkään pahinta, sitä että armoton migreeni herättää minut aamuyöllä. Usein niin käykin.

Aiemmin rakastin tuoksuja. Hajusteetonta pyykinpesuainetta en voinut kuvitellakaan ostavani, puhtaan pyykin piti tuoksua selkeästi pesuaineelle. Kun pesuaineen tuoksu hälveni, oli aika pestä vaatteet uudestaan. Edelleen olen tarkka siitä, ettei samoissa vaatteissa kuljeta useita päiviä, enkä anna tyttäreni pukea lempihuppariaan nonstoppina kouluun pesemättä sitä välillä. Yksi asia pyykkipäivissäni on kuitenkin muuttunut, ja se on vaihdos hajusteettomaan pyykinpesuaineeseen. Tuoksuja aiemmin rakastavalle se oli aluksi kova paikka. Ikään kuin kasvaminen aikuiseksi.

Hajusteettomissakin aineissa on eroja. Ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen käyttäjän ilmainen hypetys. Kokeilin monia eri comboja tuoksuttomina, ja parhaimmaksi olen nyt todennut LV:n jauhemaisen pesuaineen. Koska pojallani on paha atooppinen ihottuma ja hän reagoi moniin huuhteluaineisiin, koin turvalliseksi valinnaksi LV:n tuoksuttoman huuhteluaineen. Uskokaa tai älkää, niin hajusteettomien aineidenkin hajuissa on eroja. Hajusteyliherkän nenä havaitsee pienimmätkin sävyerot.

Olen pohtinut paljon sitä, minkälainen pyykinpesutahti on lapsiperheessä järkevin. Harrastusmenoja illalla, kolmivuorotyöläinen, päivätyöläinen, muista sitä ja muista tätä. Olen meidän kohdalla tullut siihen tulokseen, ettei pyykinpesua voi rytmittää. Aamu saattaa lähteä käyntiin kahdesta pissisestä sängystä, päiväkodista mukaan tarttuu vahinkopissipussi, mustikkakiisseli kaatuu paidalle, oijoi sohvatyynyssä on suklaata. Tarve, pesukertojen määrä, tahrojen laatu ja muut tekijät vaihtelee. Ainoa vakiona pysyvä asia on jatkuva pyykkäämisen tarve.

Onnellisia pyykkipäiviä kaikille. Nauttikaa puhtaista tekstiileistä <3

Tanja