Pyykkipäivä!

Liika on liikaa - pyykinpesussakin

Kurkkua kuristaa. Kaupankassalla edessä seisoo äiti lapsineen. Pyykit on pesty omolla. Tiedän, koska hajumuisti ei petä koskaan. Takana on oluen, tupakan ja hien hajuinen vanhus. Ja hänen takanaan joku, joka on laittanut pyykkiinsä sitä sinistä huuhteluainetta. Jono ei liiku, korttimaksupäätteessä on ongelmia. Nenäni limakalvoja kirvelee. Raitista ilmaa, NYT. Olo on kuin pahassa krapulassa. Päätä alkaa särkeä, henkeä ahdistaa, pian kylmä hiki nousee. Pakko päästä ulos.

Kotiin päästyäni otan pyykit koneesta. Varmuuden vuoksi nuuhkaisen niitä (kuten aina, joku pinttynyt tapa). Ah, puhdasta. Tuoksuu vain puhtaalle. Jysäri otsassa ei anna kuitenkaan armoa. Kauppareissulla kohdattu hajustesekamelska ei anna armoa. Pelkään pahinta, sitä että armoton migreeni herättää minut aamuyöllä. Usein niin käykin.

Aiemmin rakastin tuoksuja. Hajusteetonta pyykinpesuainetta en voinut kuvitellakaan ostavani, puhtaan pyykin piti tuoksua selkeästi pesuaineelle. Kun pesuaineen tuoksu hälveni, oli aika pestä vaatteet uudestaan. Edelleen olen tarkka siitä, ettei samoissa vaatteissa kuljeta useita päiviä, enkä anna tyttäreni pukea lempihuppariaan nonstoppina kouluun pesemättä sitä välillä. Yksi asia pyykkipäivissäni on kuitenkin muuttunut, ja se on vaihdos hajusteettomaan pyykinpesuaineeseen. Tuoksuja aiemmin rakastavalle se oli aluksi kova paikka. Ikään kuin kasvaminen aikuiseksi.

Hajusteettomissakin aineissa on eroja. Ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen käyttäjän ilmainen hypetys. Kokeilin monia eri comboja tuoksuttomina, ja parhaimmaksi olen nyt todennut LV:n jauhemaisen pesuaineen. Koska pojallani on paha atooppinen ihottuma ja hän reagoi moniin huuhteluaineisiin, koin turvalliseksi valinnaksi LV:n tuoksuttoman huuhteluaineen. Uskokaa tai älkää, niin hajusteettomien aineidenkin hajuissa on eroja. Hajusteyliherkän nenä havaitsee pienimmätkin sävyerot.

Olen pohtinut paljon sitä, minkälainen pyykinpesutahti on lapsiperheessä järkevin. Harrastusmenoja illalla, kolmivuorotyöläinen, päivätyöläinen, muista sitä ja muista tätä. Olen meidän kohdalla tullut siihen tulokseen, ettei pyykinpesua voi rytmittää. Aamu saattaa lähteä käyntiin kahdesta pissisestä sängystä, päiväkodista mukaan tarttuu vahinkopissipussi, mustikkakiisseli kaatuu paidalle, oijoi sohvatyynyssä on suklaata. Tarve, pesukertojen määrä, tahrojen laatu ja muut tekijät vaihtelee. Ainoa vakiona pysyvä asia on jatkuva pyykkäämisen tarve.

Onnellisia pyykkipäiviä kaikille. Nauttikaa puhtaista tekstiileistä <3

Tanja