Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pienen tytön makuuhuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pienen tytön makuuhuone. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. marraskuuta 2016

Pienen prinsessan valtakunta

Kaksivuotiaan oma huone


Kaksivuotiaan tyttäremme makkarissa on muuttomme jälkeen tapahtunut kaikkein eniten asioita. Olemme siirtyneet isojen tyttöjen sänkyyn jo jokunen aika sitten, huonekaluja on siirrelty sinne sun tänne. Pikkuhiljaa raamit alkavat miellyttää silmää, mutta muutamia muutoksia on vielä haavelistalla.



Huoneessa onnistuneinta minun silmääni on yhä tuo maailman ihanin höyhenvalaisin. Lisävalaistuksena toimivat verhotangosta roikkuvat HappyLights -pallovalot, jotka tyttö haluaa aina huoneessaollessaan pitää päällä. Entiset pellavaverhot vaihtuivat kesällä ikkunan pesun yhteydessä valkoisiin ikean halpisverhoihin (suosikkini!).



Haavelistallani huoneen osalta on muutama valkoinen kori ikean expediteihin, pieni hylly kaikille valkoisille suloisille pehmoille, joita kummit ovat tuoneet synttäreillä ja jouluna. Pehmot ovat melkein aina leikissä ja saahan niillä totta kai leikkiä, mutta ne sopisivat kivasti myös koristeeksi seinälle. Pinkit tähtipussit ovat tähän huoneeseen liian räikeät ja ne olenkin jo siirtänyt tuolta pois. Pastellivärejä pienelle sirpukalle <3


vihersisustus


Taaperosänky on peruja ajalta nakki ja kirves. Siitä kertovat erityisesti nuo räväkät, näkyvälle paikalle isketyt tarrat. Tarroja en ole saanut millään irti ja lopulta oma silmä on niihin jo tottunut. Tarrojen lisäksi pikkuneidin sänkyn petaukseen voisi kiinnittää lisää huomiota. Päiväpeitot vaan tahtovat usein lojua lattialla pölyyntymässä (olen surkea petaamaan ellei meille ole tulossa vieraita).

virkattu matto

Virkattu matto on tyttäreni ja minun yhteiseltä kummitädiltä lahjaksi saatu ja minusta se sopii Aadan huoneeseen kuin nenä päähän <3 Lastenhuoneessa maton ei tarvitse peittää lattiaa samalla tapaa kuin vaikkapa olohuoneessa.

Tällaisena pikkuneidin huone on oikein helppo siistiä ja pitää siistinä, toki siivousta helpottaa myös se, että leluja on tosi vähän (toistaiseksi ainakin). Muutamia katseen kiinnittäviä yksityiskohtia sekaan ja valmista on!

Ihanaa pakkaspäivää! Kurkkaa illalla blogista myös viikonlopun ruokavinkki.
<3: Tanja

maanantai 19. syyskuuta 2016

Ensimmäinen vuosi täynnä


Facebook muistutti minua tänään siitä, että muutostamme on nyt kulunut tasan vuosi.
Vuoteen on mahtunut tosi paljon kaikenlaista. Pikakelaus siihen, än yy tee nyt.



Kaikkien makkareiden seinät meni remontin alle, suunnitteluvaihe alkoi jo ennen kuin edes avaimia saatiin käteen. Missiona oli löytää puhdas valkoinen maali kaikille seinille.





Tosi surkeita, vanhalla puhelimella otettuja valokuvia. Tämän päivän muistan kuin eilisen. Saimme vihdoin ja viimein avaimet uuteen kotiin. Odotus oli sen osalta päättynyt. Talo näytti AIVAN valtavalta ja ihan erilaiselta tyhjänä.


Maalauspuuhat aloitettiin heti seuraavana päivänä.






Pienimmän makkari ennen ja jälkeen



Neiti 7v. makuuhuone ennen ja jälkeen.




Meidän vanhempien makkari ennen ja jälkeen.





Ruokailutilassa pyörähti yhteensä kolme eri ruokapöytää ennen täydellisen löytymistä. Sittemmin sivupöytä on tullut lisää.





Olohuonetta on pyöritelty jos jonkinmoisella tavalla. Seinä uusittiin. Tekstiilit ovat vaihtuneet. Kalusteet ovat vaihtaneet paikkaa. Itseasiassa nykyisestä lookista ei kuvaa vielä olekaan. Tästä sen näkee, että mieluinenkin voi muuntua mieluisammaksi tai ottaa askeleita takaisin kohti edellistä.






Keittiöstä kaatui ensin seinä, sen jälkeen yläkaapit lähtivät ja pian koko keittiö muuttui mustaksi. Ja pian se kokee seuraavat muodonmuutokset, joista raportoin kunhan olen hiukan viisaampi lähestymistavasta ;)




Sotkuinen vaatehuone järjesteltiin uusiksi siirtämällä hyllyt fiksummin.


retromoderni

kartell

struktuuriseinä



Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin, että juttu remonteista ja niiden toteutuksesta ei ainakaan hetkeen lopu. Ja tottavie se ei lopu, niin mieletön innostus meillä on muuttaa kaikki pinnat itsemme näköisiksi. Välillä on kuitenkin hyvä hengähtää ja huomata, että koti on maailman paras paikka - siitäkin huolimatta jos vessassa on vääränlaiset kaakelit tai lasikuitutapettia seinässä. Koti ei ole sisustuslehden keskiaukeama. Se taijanomainen fiilis siitä, että se on meidän oma piilopaikka ja pesäkolo, paikka jossa voi halutessaan juosta vaikka pylly paljaana vapaapäivänä. En ole ikinä aiemmin ollut millään tavalla kiintynyt mihinkään maanpäällisiin asioihin, ja välttelen kiintymystä nytkin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että missä tahansa talossa ei ole "sitä jotain". Uusi tai vanha, kesken tai valmis, kaunis tai ruma - lopulta ihan sama, kunhan on Koti.

<3: Tanja

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Perheen pienimmän makuuhuone - kevätuudistuksia



Yksivuotiaan oma huone

Pienen tytön makuuhuone koottiin muuton yhteydessä jämistä, joita muualta irtosi. Täältä näet, miltä huone välillä näytti. Erehdyin sisustushullujen Facebookissa kysymään ideoita 7-vuotiaan huoneen sisustukseen. Siitä innostuneena kivi lähti vain pyörimään ja pyörimään, kunnes lopulta iltahämärissä käänsin ympäri vielä meidän pienimmän neidin huoneenkin.



Tämä pinterestistä (valitettavasti lähteetön, mutta lisään ehdottomasti lähteen jos joku tietää, mistä kuva on!) oli inspiraationi lähde kun lähdin suunnittelemaan alkujaan remonttia tähän huoneeseen. Tiesin, etten ainoana työssäkäyvänä voisi saada kerralla kaikkea, joten remontti toteutettiin ja tähän huoneeseen kasattiin jäämistöt kaikkialta muualta. Ostin lipastot pienimmän vaatteille kyllä, mutta möin ne melkein samantien pois, koska olivat epäkäytännölliset ja epäturvalliset. Sittemmin huoneeseen muutti rakastamani puusohva (katso vanha postaus huoneesta) paremman paikan puutteessa. Kunnes tänään päätin, etten kasaa tuonne enää mitään sinne kuulumatonta.




Vaaleanpunainen ikean kuutio on niinikään kirppisostos, jonka väri mätsää lähes täydellisesti vastapäisen seinän väriin, siksi sen ostinkin kun kirpparilla törmäsin siihen. Kuitenkaan se ei ole oikein asettunut mihinkään, on jotenkin orpo ja yksinäinen. Jotta saisin sen istumaan huoneeseen, ajattelin laittaa sen päälle muutaman printtijulisteen. Sopivia löysinkin jo kaksin kappalein, mutta kehykset jäivät puuttumaan. Kevään aikana taulut toivottavasti nähdään seinällä.






Haaveeni alusta asti on ollut pieni naulakko tai katosta roikkuva rekki muutamalle esittelykelpoiselle tyllimekolle, mutta se on jäänyt toteuttamatta. Tuo PDL harmaa tylli-ihanuus on roikkunut milloin missäkin, kunhan näkösällä. Aivan liian ihana laitettavaksi kaappiin piiloon.







Keittiön verhotangossa roikkuneet Happy Lightsit päätyivät nyt inspiskuvan inspiroimana tähän huoneeseen, ja ne toivat jo ripauksen sitä jotain, mitä lastenhuoneen piensisustukselta haluan. Itseasiassa piensisustuksen suhteen olen tosi vaikea pakkaus - en tykkää hahmoista jotka eivät esitä mitään, en halua esineitä tai tauluja, joilla ei ole mitään merkitystä tai funktiota tai käyttöarvoa. Tyhjänpäiväisiä "täytän tämän tyhjän tilan" -tavaroita ei meillä ole eikä tule. Sellaisiin tuhlaamisesta jää vain paha mieli ja lopulta antaa vaikka lasten tuhota sellaiset tavarat. Hups, se meni rikki, no ei se mitään, pääsimpähän siitä. Vahingoista voi viisastua - ostan vain mieleistä.



Vaikka lopputulos on jälleen kerran kyhätty olemassaolevista asioista, enkä mitään tämän eteen ostanutkaan, niin on se jo paljon lähempänä totuutta. Less is more. Puusohva pääsee muualle ja hyvä niin.


<3: Tanja

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Mylläkkä! Projekti järjestyksen vaihtaminen


Kevätsiivous part 2.






Kevätsiivous sai jatkoa lastenhuoneista. Hetken inspiraation vallassa aloitin eskarilaisen huoneesta ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo kääntänyt koko talon ylösalaisin. Projektissa menikin lopulta lähes koko päivä, ja vasta illalla klo 19 huomasin, etten ollut syönytkään juuri mitään, niin tohkeissani puuhailin. Minulla on nyt miljoona visiota piensisustukseen liittyen, niistä jotain luvassa pian. Nyt kollaasien muodossa muutama kuva järjestysten vaihdosta.




kerrossänky










Näistä lisää omissa postauksissaan.
Terkuin,
ehkä inspiroitunein: Tanja