lauantai 29. elokuuta 2015

Valkoinen, valkoisempi, valkoisin

Kävin K-raudassa kattomassa tapetteja ja maaleja. Ihan mieletön valinnanvaikeus. Ihania tapetteja, ihania maaleja!! Mies on sitä mieltä, että seiniä ei tapetoida tai maalata millään värillä - vain valkoista! Mutta olisiko vaikeampaa tehtävää, kuin valita juuri oikea valkoinen maali?! Lämmin vai kylmä, harmaaseen taittava vai vitivalkoinen?! Lisäksi huomasin, miten valo ja ympäröivät värit vaikuttavat valkoisen eri sävyihin.






































Meidän entisessä asunnossa oli lumivalkoiset seinät. Tikkurilan lumi. Täydellisen valkoinen maali! Ihanahan se oli, mutta lopulta tosi huono tausta kaikelle muulle valkoiselle. Vitivalkoiset verhot eivät erottuneet, luonnonvalkea näytti likaiselta. Ehkä tylsintä oli se, että jos seinää hipaisi mikä tahansa, esim farkut, niin siinäpä oli ja pysyi. Ehkä se maali oli myös aavistuksen liian peittävä ja mattapintainen. Nyt haluaisin jotain "siistimpää". Taustan valkoisille tekstiileille, siistin ja silmille hyppäämättömän lopputuloksen, joka kehystää kauniisti kaikkea muuta. Maali voisi olla  puolipeittävää ja puolihimmeää ehkä?









Lopullinen maalin valinta jäänee siihen vaiheeseen, kun pääsemme talolle värilastujen kanssa. Valo vaikuttaa olevan ihan avainasemassa maalin sävyn käyttäytymiseen. Tällä hetkellä mietin myös sitä vaihtoehtoa, jos maalaisinkin osan seinistä eri sävyisellä valkoisella... 

Kotiutin meille viimeviikolla pari ihanista ihaninta Kartellin tuotetta. Ovat vielä laatikoissa, otan kuvia sitten uudesta kodista. :)











Molempia on tarkoitus tulevaisuudessa ostaa vielä toiset kappaleet. Mutta näillä pääsee alkuun! 









keskiviikko 19. elokuuta 2015

Pienimmän tyttären makuuhuone






Fiilikset muuttoa kohtaan ovat hyvin sekavat. Pakokauhua, jännitystä hyvässä ja pahassa, epäusko - onko tää vieläkään totta! 

Mutta suunnittelu jatkuu. Vanhempien makuuhuoneen osalta mulla oli hyvin selkeitä visioita alusta asti. Toinen, mistä on selkeä ajatus, on pienimmän tyttären makuuhuone. Rehellisesti en muista edes, minkänäköiset seinät siellä olikaan. Järkevin, pintoja "pilaamaton" ratkaisu olisi ehkä vain maalata seinät suht neutraalisti vaaleiksi. Mutta haluaisin PUOLIPANEELIA ja RUUTUTAPETTIA. Minä, glitterin ja kiiltävän pinnan rakastaja.



Kuvasta poiketen tapetti voisi olla vaaleanpunasävyinen, vaalealla pohjalla. Onko liian romanttinen hömppä? 

Meiltä löytyy ikean 16 ruutuinen expedit hylly, jonka osalta suunnitelmat ovat auki. Pinterestistä löysin kuitenkin silmää miellyttävän tavan laittaa asiat kauniisti esille siihen, joten se saattaa sittenkin päätyä tyttäreni huoneeseen.


Olen haaveillut myös valokuvista teetettävistä canvastauluista. En välttämättä raaski kovin montaa teettää, mutta samaa ideaa noudatellen voisi laittaa ihan valokuvia kehyksiin ja seinälle;





Jättäkää mielipidettänne tuosta puolipaneeloinnista, omia kokemuksia? Olen sen suhteen kahden vaiheilla...



Muutoinhan meillä ollaan hyvin kesäisissä fiiliksissä, vietettiin pari päivää vanhempieni kesämökillä mattoja pesten ja läträten. Yhä vain ehkä tunnin välein ajatus kääntyy väkisinkin tulevaan syksyyn, muuttoon, puiden ostoon, nikkarointiin, maalaukseen.. Jopa tulevaan kesään ja yrttipuutarhahaaveisiin. Samaan aikaan nykyinen vuokraluukku on kuin pommin jäljiltä, ja henkiset resurssit sen ylläpitoon ihan nolla. Odottavan aika on todellakin aivan älyttömän pitkä!!

















lauantai 15. elokuuta 2015

Suunnittelua; master bedroom


Ajatukseni kulkeutuvat jatkuvasti muuttoon, remonttiin ja sisustukseen. Se on sikäli hyvä ja iloinen asia. Meillä on ollut matkanvarrella melko tiukat ajat asumisen suhteen. Aina on mahduttu ja tultu toimeen, mutta sellaista rakkaudella laitettua kotia meillä ei vielä ole ollut. Sellaista, jossa jokaiselle asialle olisi ollut oma paikka.

Nyt odotan, että saan etsiä kaikelle oman paikkansa, ja laittaa loput pois. Haaveilen toisaalta esim. uusista koriste-esineistä ja uusista tekstiileistä, mutta toisaalta en halua täyttää kaappeja "kausituotteilla".  Ehkä hyvällä suunnittelulla pääsee pitkälle? Asioita, jotka on helppo yhdistellä toisiinsa? Siitä olen iloinen, että meillä on jo pitkään hankittu aika neutraalin värisiä ja helposti yhdisteltäviä huonekaluja ja tavaroita.

Sitten katse makuuhuoneeseen.
Siellä on nyt ruosteenoranssi tehosteseinä, muut seinät ovat persikanväriset. Tapetit lähtevät ja tilalle tulee maalia. Haluaisin Tikkurilan TAIKA-maalilla tehosteseinän, hopeisen kenties. Muut seinät sitten maalataan valkoiseksi. Toisaalta coconut white -blogin lilaan taittava seinämaali miellyttää myös.
Alla inspiraatiokuvia. Ensimmäisen kuvan tehosteseinä on juurikin sellainen, mistä itse haaveilen. Tosin en noin levottomalla kuvioinnilla..








Meillä on olemassa hyvä sänky, jonka vaihto ei ole ajankohtainen. Jos olisi, niin ostaisin tuollaisen valkoisella verhoillun sängyn, millaisia nyt noissa inspiskuvissakin on. Meidän sänky on tummanharmaa, sopii hyvin. Pääty on aika korkea. Sängynvierusmatot löytyy harmaana. Saattaa olla, että päädyn vaihtamaan ne valkoisiin, tai sitten yhteen isompaan valkoiseen nukkamattoon. Valkoinen  päiväpeitto on, ja samoin torkkupeittoja sängyn päälle löytyy. Muutaman koristetyynyn voisin hankkia sitten, kunhan tiedän seinien sävyt tarkalleen. Verhot löytyy valkoisena, tykkään kovasti niistä Ikean halpisvalkoisista läpikuultavista verhoista. Minulla on niitä neljä paria yhteensä. :D Peilikin on, sekin ikealainen. Lisäksi vaatehuoneeseen ja wc:n vievät liukuovet ovat peiliovia. Kattolamppu periaatteessa on, mutta haaveilen ehkä hiukan sellaisesta tuunatusta riisipaperivalaisimesta höyhenillä kuorrutettuna. 



Täätä löytyy myös ihan kiva idea höyhenlampusta.

Hankintalistalla ovat yöpöydät, pöytävalaisimet ja jokin senkki tai vastaava. Ikean MALM voisi soveltua ihan hyvin. Ehkä jokin (noja)tuoli menisi päiväpeiton säilytystä ajatellen. Jossakin vaiheessa haaveilin myös rekistä, johon voisi ripustaa puolipuhtaat vaatteet. Ne puolipuhtaat vaatteet kun nimenomaan koen kaikkein suurimmaksi murheenkryyniksi. Helposti jäävät lattioille pyörimään, tulee hukkapyykkiä ja näyttää sotkuiselta. 

Kartellin ihaniin tuotteisiin olen tosi tykästynyt. Ne alkavat ehkä olla jo aika tusinatuotteita valitettavasti, mutta haluaisin silti kotiimme jotain kartellia. Valaisimista olen haaveillut niin kauan kuin muistan. Nuo valaisimet toistaisivat upeasti helmiäislasyyrin pintaa ollessaan yöpöpöydillä. *syvä huokaus* Kaksi lamppua voi olla edelleen silti liian suuri hankinta. Mutta haveilla voi aina..


 
 



Pohjapiirrustus ja haavekuvia

Kastellitalo, 185m2

5H+K+KHH+S+2wx+VH+Autokatos+kaksi varastoa+aitta








Kastelli muokattu pohja



Tässä se siis on. Pinta-ala 185m2, josta asuinpinta-alaa reilu 150m2. Sisääntulo-aulasta lähtevät makuuhuoneet ovat lasten makuuhuoneita. Oikealle jäävä 4v. pojalle, tyttöjen makkarit jäävät vierekkäin tuohon takapihan puolelle. Vanhempien makuuhuone on sitten tottakai tuo, josta pääsee kylpytiloihin. Pohjapiirrustus on kuin tehty meille. :) 

Sisustus sen sijaan menee uusiin. Valkoisen maalipurkin kanssa aion hääriä päivän-pari ennen muuttoa. Isompia linjoja laitetaan myöhemmin omemmannäköisiksi. Mieheni on hoitovapaalla, mikä nyt hiukan budjettia jarruttaa. Joten katsotaan, mihin päästään sisustuksella. Valkoista, valkoista ja valkoista!! Muutamia inspiraatiokuvia pinterestistä alla.






















perjantai 14. elokuuta 2015

5h, k, khh, s, 2x wc


Unelmien koti oli ikuisuusprojekti.

Satoja asuntoesittelyitä. Useista taloista tarjouksia. Saavuttamattomia haaveita. Taisteluväsymys.

Olimme viikkoa aiemmin jättäneet tarjouksen toisesta talosta. Kannustalo, kolmen makuuhuoneen talo, jossa olisi ollut yläkertavaraus. Olisimme laajentaneet. Tuo talo oli lähellä kaupunkia. Töihin olisi ollut pyöräilymatka. Meillä oli rahoitus sovittuna, entinen asunto myytynä. Tarjouksen ehtona oli ainoastaan kuntotarkastus.


Mutta myyjille ei kelvannut.

Joten jatkoimme etsimistä. Seuraavana aamuna olin pienen vuokrakolmiomme vessassa valmistautumassa töihin. Silmät sikkurallaan, kello ei ollut edes kuutta. Mieheni töytyytti minulle puhelimen ja näytti jotain yöllä myyntiin ilmestynyttä taloa. Vihreä talo - yäk. Tumma keittiö - yäk- Ihan väärän värinen lattia. Kysyin mieltäni, että hitossako hän kuvitteli minua tällaisen talon kiinnostavan. Pettyneenä isäntä vei puhelimen pois ja minä lähdin töihin.

Palasin kotiin klo. 15 jälkeen. Mies peräänkuulutti syitä, miksemme voisi edes käydä katsomassa tuota taloa. En halunnut, en oikeasti suostuisi sellaista ostamaan. Mies tivasi, että ei ole muitakaan. Ei ole eikä välttämättä tule. No ok, mennään katsomaan. Soitin välittäjälle ja pyysin esittelyä mahdollisimman pian.

Seuraavana päivänä klo. 16 tapasimme kohteella. Hämmästyin heti tuulikaapissa. Oliko tämä edes sama talo?! Vino sisäkatto, isot ikkunat, iso kodinhoitohuone. Päämakuuhuoneesta käynti vessaan ja kylppäriin. Ei pönttöä suihkuhuoneessa. Iso terassi, valmiiksi aidattu piha, paljon varastotilaa. Kuin meille rakennettu. Paitsi vihreä.

Jätimme tarjouksen.

Seurasi syvä hiljaisuus. Jännitimme kaksi päivää. Sitten puhelin soi. Myyjä ei hyväksynyt tarjoustamme, eikä tehnyt vastatarjoustakaan. Halusivat pitää ensimmäisen esittelyn.

Monien mutkien kautta kuitenkin teimme kaupat tästä talosta heinäkuun 24. päivä. Vuoden tauon jälkeen meistä tuli jälleen asunnon omistajia.

Aika kauppojen teosta on madellut ja tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi, vaikka siitähän on vasta kaksikymmentä päivää. Voiko olla edes niin vähän?! Vapautuminen sovittiin kaksi kuukautta kaupasta, joten meillä on edelleen hyvin pitkälti odottamista. Toinen, ja kolmaskin mokoma.

Olen tappanut aikaa lukemalla sisustusblogeja, suunnittelemalla remonttia, ideoimalla. Purkamalla kaappeja ja laittamalla kirppikselle. Miten paljon olenkaan pienessä ajassa saanut aikaiseksi. Minulla on hyvin selkeät visiot siitä, miltä koti tulee näyttämään. Koti. Ihana sana! Loppuelämäksi. Siinä se on. <3

Kuvantäyteisimpiä postauksia luvassa,

Tanja

Tervetuloa meille!

Neljän vuoden toteutunut unelma - oma koti.

TERVETULOA SEURAAMAAN!



Sisustusblogi, jota kirjoittaa kolmen lapsen äiti. Tarina kertoo kodista, jota etsittiin neljä vuotta.