5h, k, khh, s, 2x wc

Unelmien koti oli ikuisuusprojekti.

Satoja asuntoesittelyitä. Useista taloista tarjouksia. Saavuttamattomia haaveita. Taisteluväsymys.

Olimme viikkoa aiemmin jättäneet tarjouksen toisesta talosta. Kannustalo, kolmen makuuhuoneen talo, jossa olisi ollut yläkertavaraus. Olisimme laajentaneet. Tuo talo oli lähellä kaupunkia. Töihin olisi ollut pyöräilymatka. Meillä oli rahoitus sovittuna, entinen asunto myytynä. Tarjouksen ehtona oli ainoastaan kuntotarkastus.


Mutta myyjille ei kelvannut.

Joten jatkoimme etsimistä. Seuraavana aamuna olin pienen vuokrakolmiomme vessassa valmistautumassa töihin. Silmät sikkurallaan, kello ei ollut edes kuutta. Mieheni töytyytti minulle puhelimen ja näytti jotain yöllä myyntiin ilmestynyttä taloa. Vihreä talo - yäk. Tumma keittiö - yäk- Ihan väärän värinen lattia. Kysyin mieltäni, että hitossako hän kuvitteli minua tällaisen talon kiinnostavan. Pettyneenä isäntä vei puhelimen pois ja minä lähdin töihin.

Palasin kotiin klo. 15 jälkeen. Mies peräänkuulutti syitä, miksemme voisi edes käydä katsomassa tuota taloa. En halunnut, en oikeasti suostuisi sellaista ostamaan. Mies tivasi, että ei ole muitakaan. Ei ole eikä välttämättä tule. No ok, mennään katsomaan. Soitin välittäjälle ja pyysin esittelyä mahdollisimman pian.

Seuraavana päivänä klo. 16 tapasimme kohteella. Hämmästyin heti tuulikaapissa. Oliko tämä edes sama talo?! Vino sisäkatto, isot ikkunat, iso kodinhoitohuone. Päämakuuhuoneesta käynti vessaan ja kylppäriin. Ei pönttöä suihkuhuoneessa. Iso terassi, valmiiksi aidattu piha, paljon varastotilaa. Kuin meille rakennettu. Paitsi vihreä.

Jätimme tarjouksen.

Seurasi syvä hiljaisuus. Jännitimme kaksi päivää. Sitten puhelin soi. Myyjä ei hyväksynyt tarjoustamme, eikä tehnyt vastatarjoustakaan. Halusivat pitää ensimmäisen esittelyn.

Monien mutkien kautta kuitenkin teimme kaupat tästä talosta heinäkuun 24. päivä. Vuoden tauon jälkeen meistä tuli jälleen asunnon omistajia.

Aika kauppojen teosta on madellut ja tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi, vaikka siitähän on vasta kaksikymmentä päivää. Voiko olla edes niin vähän?! Vapautuminen sovittiin kaksi kuukautta kaupasta, joten meillä on edelleen hyvin pitkälti odottamista. Toinen, ja kolmaskin mokoma.

Olen tappanut aikaa lukemalla sisustusblogeja, suunnittelemalla remonttia, ideoimalla. Purkamalla kaappeja ja laittamalla kirppikselle. Miten paljon olenkaan pienessä ajassa saanut aikaiseksi. Minulla on hyvin selkeät visiot siitä, miltä koti tulee näyttämään. Koti. Ihana sana! Loppuelämäksi. Siinä se on. <3

Kuvantäyteisimpiä postauksia luvassa,

Tanja