Näytetään tekstit, joissa on tunniste laatu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laatu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. toukokuuta 2016

Valkoista designia

Valkoisia Design -ihanuuksia


Design käsitteenä minulle tarkoittaa muotoilijan tekemää, huolella suunniteltua ja toteutettua tuotetta, jonka kaikki yksityiskohdat on mietitty ja ulkonäkö hiottu huippuunsa. Design-tuotteen takana on yleensä jokin tunnettu muotoilija tai brändi, ja hintalappu on sellainen, ettei tuotteista ole mahdollista tulla "tusinakamaa". Toisaalta hankintasumman ansiosta ostos on yleensä tarkkaan harkittu, aikaa kestävä ja arvonsa myös säilyttävä.



Minulle design ei ole millään tavalla itseisarvo (kuten olenkin jo monta kertaa kirjoittanut), mutta joidenkin brändien tuotteet ovat kerta toisensa jälkeen niin silmää hivelevän kauniita, että on niitä design-haaveita myös minun "wanted"-listalleni päässyt. Koska elämä on elämistä varten, käytän sisustushankintoihin lähinnä "ylijäämärahaa" eli harvoin tingin vaikkapa ruuan laadusta saadakseni jonkin haluamani tavaran. Tarpeelliset, pakolliset hankinnat ovat asia erikseen. En myöskään vinguta visaa ostaakseni mitään, vaan hankinnat haluan ajoittaa saumaan, jossa ne kasvata luottoa tai vaadi muusta luopumista.




Kuva: www.ylighting.com
Tuoli: Kartell Masters baarijakkara




Kevään tullen sisustusinnostukseni on lähes pakahduttava. Suunnitteilla on pientä pintaremonttia, terassin sisustamista ja pihan koristelua kukkasilla. Lisää valkoista ja raikasta väriä meidän kotiin! Vierailu Klaus K:ssa sai minut innostumaan piensisustuksen lisäksi myös huonekaluhankinnoista. Olen kaivannut jo kauan tuoleja keittiömme "saarekkeeseen", jossa on syvennys istumista varten. Saarekkeesta haaveilen aamiaispaikkaa, jossa leikkuulauta, voiveitsi ja kahvikupit voisivat odottaa käyttöään. Suunnitelmaa täydentävät baarijakkarat ovat kolkutelleet mielessä jo pitkään. Perinteiset "kuppimallin" pyörivät tuolit eivät tule kysymykseen, mutta Kartellin korkeat Masters tuolit sopisivat aivan täydellisesti.



Kuva: www.aerodesignfurniture.fi
Tuote: covo latva seinänaulakko



Toinen hankintalistan päällimmäisistä jutuista on naulakko eteiseen. Perinteisestä lattialla seisovasta naulakosta en ole kovin innostunut johtuen sellaisen epäkäytännöllisyydestä. Lattialla seisova naulakko vie lattiatilaa ja hankaloittaa siivoamista, monesti niiden reunojen väliin tahtoo kertyä hiekkaa ja siirtelystä kuuluu ikävä ääni. Katseen kestävä Covo Latva -naulakko on silmää hivelevän kaunis, luonnonläheinen ja pelkistetty naulakko, johon mahtuu sopivasti takkeja, ja joka tyhjänäkään ei näytä pahalta. Naulakkoa löytyy myös lattiaversiona. Värivalintani olisi ilmanmuuta valkoinen!
Kuva: upinteriors.com
Tuote: Normann Copenhagen Sko




Kuva: www.scandinavian-lifestyle.de
Tuote: Normann Copenhagen Sko

 
 
 
 
Eteisen sisustusta täydentäisi täydellisesti tämä Normann Copenhagenin Sko-kenkäteline. Skandinaaviseen sisustukseen sopiva, simppelin yksinkertainen ja huomiotaherättävän kauniisti viimeistelty kenkäteline sai minussa aikaan voimakkaan "ahaa"-elämyksen ja tämä jos joku tuote minun on saatava meille! Täydellinen paikkakin on tiedossa tuunausta odottavassa eteisessä. Voi olla, että tällä kertaa eteisen muutoksen lähtökohtana onkin kenkäteline!



Kuva: Finnish Design Shop
Tuote: Muuto The Dots


 
Pyöreä muotokieli miellyttää silmääni TODELLA harvoin. The Dots -ripustimet olen ohittanut aiemmin tylsinä, nähtyinä ja yleisinä, mutta joskus mieli muuttuu. Nämä laukkunaulakoiksi meidän eteiseen! Väriksi tosin saatan valita turvallisen valkoisen..




Lempikuvani Hotelli Klaus K:sta


Makuuhuoneen osalta haaveilen edelleen yöpöytien ja valaisimien vaihtamisesta toisenlaisiin, mutta edellisten ajaessa asemaansa, tässä kaikki tällä kertaa.


<3: Tanja

maanantai 15. helmikuuta 2016

Valkoista sisustusta ja tavaran kasimista

Askel kohti minimalismia

Minustako minimalisti? Olen viimepäivinä miettinyt, että mitä ihmettä minulle on tapahtumassa. Minä, joka aiemmin halusin lisää säilytystilaa, lopulta sitä saaneena haluankin eroon _kaikesta_ paitsi välttämättömästä. Tyhjänpanttina lojuvat tavarat ahdistavat. Huonot ja epäkäytännölliset asiat ja tavarat ahdistavat. Esineet ja huonekalut, joilla ei ole funktiota, saavat olon tuntumaan tunkkaiselta. Yhtäkkiä tyhjät hyllyt kaapeissa näyttävät kauniilta - vaikka aiemmin ne symboloivat minulle lähinnä muuttamista tai suursiivouspäivää. En kaipaa enää kymmeniä pussilakanoita, enkä halua säilytellä mitään "saatan joskus tarvita" -teemalla. Haluan karsia, siivota, puhdistaa - ja lopuksi säilyttää ainoastaan tärkeät.




Minimalismi on minun mittapuulleni liian voimakas ilmaisu, ehkä nyt ja aina, koska en kuitenkaan ikinä voisi ajatella pakkaavani koko omaisuuttani selkäreppuun (näin olen kuullut monen minimalistin tekevän). Minun kohdallani tämä tavaran karsiminen tarkoittaa ainakin eettisiä valintoja ja laatua. Vähemmän on enemmän. Ennen menin kirpputorille ja ostin parilla kympillä kymmenen puseroa, sillä kaupasta ei saanut samalla rahalla edes yhtä uutta. Määrä oli tärkein. Samalla ajatuksella saatoin ostaa postimyynnistä "kerralla enemmän", koska postimaksut pitäisi maksaa jokaisesta tilauksesta erikseen. Oli olevinaan fiksumpaa ruokkia koko shoppailuvimma kerralla, vaikka turhakkeilla, kuin keskittyä tarpeelliseen.




Kaikki lähti siitä, kun rakastuin valkoiseen sisustukseen. Valkoinen sisustus huokuu puhtautta, kliinisyyttä, sitä on helppo katsella ja se sopii kaikille. Ensin ostin valkoisia mattoja ja päiväpeiton, tästä on siis aikaa jo vuosia, joten ihan hetkessä ei pääni ole kääntynyt. Minä, joka olin aina ajatellut valkoisen olevan tylsä ratkaisu. Jossain vaiheessa, ehkä iän myötä (?), valkoinen alkoi kuitenkin näyttää silmissäni tylsän sijasta ylelliseltä. Kun valkoisen yhdistää laatuun, saa aikaan käsinkosketeltavan luksuksen tunnun. Valkoinen mersu on eri asia, kuin viininpunainen mersu - eikö vaan? Mikä sen hienompaa, kuin avara ja valkoinen koti, jossa ei ole yhtäkään yksityiskohtaa liikaa? Maustaa saa vapaasti millä teemalla tykkää. Kun valkoiseen yhdistää 50-luvun pinnatuolin ja lipaston sekä mustavalkoisen raitamaton, saa retromodernin. Kun taas yhdistää valkoisen puuvillasatiiniin ja kartellin bourgieen, saa hotellimaista ylellisyyttä. Valkoinen maustettuna 20-luvun teemoilla -> tulee maalaisromanttinen. Tämän oivallettuani olen ollut valkoiselle sisustukselle uskollinen.




Ja nyt olen yhtäkaikki tehnyt sen seuraavan oivalluksen: vähemmän on enemmän. Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa. Maailma on täynnä ihania asioita, kauniita yksityiskohtia, halpoja ja kalliita. Jatkossa lupaan miettiä tarkasti, mitä sisustuksellisia asioita tai tarve-esineitä meille hankin. Ennen kaikkea haluan kiinnittää huomiota siihen, ettei määrä kulje laadun ohi.




Tämän nimissä haastan itseni olemaan hankkimatta mitään kodin sisustukseen tai vaatteisiin liittyvää neljä viikkoa. Haaste alkaa nyt ja loppuu maaliskuun 15. päivä. Jatkan haastetta, jollei se osoittaudu täysin mahdottomaksi. Samaan aikaan lupaan etsiä kaksi muovikassillista meiltä pois lähtevää tavaraa - näihin en lue niitä, jotka olen jo valmiiksi lonikoinut poistettavaksi. Jos innostut, lähde mukaan!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Joululahjaostoksia itselle

Nyt täytyy tunnustaa, en ole hankkinut vielä ainuttakaan joululahjaa - kenellekään muulle paitsi itselleni. Korjaan virheeni heti näillä tänään alkaneilla parilla vapaalla, mutta sitä ennen esittelen omia ostoksiani.






Meidän joulutunnelma on kaivannut perinteistä (mutta ei sitä sellaista kaarevaa perinteistä!) kynttelikköä ikkunalle. Ruokaostosten lomassa jäi pieni hetki aikaa katsastaa Prisman valikoimaa, ja aika nopealla päätöksellä sitten ostin "heräteostona" tämän kynttelikön. Hinta ei ollut päätä huumaava, himpun alle 14€. Kynttelikkö löysi heti sijansa meidän keittiön pikkuikkunalta.




 
 
 
En ole hirveästi halunnut esitellä kuvia meidän keittiöstä, ennen kaikkea siksi, että se pitää aina siivota pohjamutia myöten kuvien ottamista varten (nytkin taso on näköjään huonosti pyyhitty), mutta myös siksi, etten ihan hirveästi siitä tykkää. Meillä onkin remonttivisio tätä kohtaan jo olemassa. Kaappeja en luultavasti raaski heti alkuun muuttaa, mutta uutta välitilaa ja tasoa sen sijaan on tiedossa heti budjetin pidetessä. Laadukas ja arvokas keittiöhän tämä nykyinen on, ovet ovat puuta ja Puustellin laadun nyt vaan näkee kaikesta.





Keittiöön saatan jouluksi vaihtaa vielä kappaverhon. Mulla on kaapissa yksi entiseen kotiin ostettu verho, huomenna olisi tarkoitus mittailla, sopisiko se. Jollei, niin jouluomenat saavat sitten riittää kausivalojen ja joulukukan lisäksi tuomaan riittävästi tunnelmaa, kynttilöitä unohtamatta.



Tuo piparminttukynttilä muuten tuoksuu aivan valloittavalle, vaikka en siitä selvää piparminttua haistakaan. ;)







Mulla oli muutakin tilattavaa Ellokselta, ja bongasin heiltä nämä tuoksukynttilät. Päätin ottaa nämäkin testiin. Koko paketti lehahti todella voimakkaalle parfyymille, ja olin vähällä sulloa koko pussin kiinni ja palauttamaan paketin. Onneksi kuitenkin kurkkasin pakettien sisään, sillä se tuoksu ei ollut peräisin näistä kynttilöistä, tai ainakaan kumpikaan kynttilöistä ei pakettien avaamisen jälkeen haissut yhtään niin pahalta. Tuon vihreäpakettisen tuoksusta tykkään enemmän. Sensijaan Karma sopii vaikkapa meidän paraativeskiin peittämään pahempia hajuja. ;)




Syy, miksi tilasin Ellokselta, oli tämä tuplapussilakana. Ostin uuden tuplapeiton jo kuukausia sitten, mutta se on ollut kaapissa - vain koska en ole saanut ostettua siihen sopivaa pussilakanaa. En ollut ajatellut satsata lakanaan ihan näin paljon rahaa, mutta päädyin kuitenkin alennuksen houkuttelemana ostamaan setin perkaalisena, eli hienoimpana mahdollisena laatuna. Pohdin pitkään valkoisen ja tummanharmaan välillä. Päädyin tummaan, sillä meillä on jo valkoisia pussilakanoita sinkkupeittoihin olemassa. Tämä ihanuus pyörii nyt pesukoneessa käyttöönottoa varten, joten voin postailla siitä paremmin sitten käyttökokemusten jälkeen. Heti silmään pistänyt miinus tuli siitä, että saumat on ommeltu näkyviin (siis päälle päin). Saa nähdä, häiritseekö se jatkossakin.





Sokerina pohjalla tämä mayn ihanuus! En postaa tästä sen enempää tällä erää. Kuvia kuitenkin ensihätään :)







sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Arjen luksusta ja mietteitä ulkomaanmatkan jälkeen

Adios Espanja!

Viikko Espanjassa vierähti, vietimme kivan viikon mittaisen loman etelän auringossa koko perheen voimin. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Sain paljon kuvia, joiden purkaminen on vielä kesken. Parhaita otoksia luvassa. :)


Valehtelisin jos väittäisin, etteikö kotiinpaluu ollut aivan ihanaa! Jo Helsingissä hotellissa laatu tuntui ja näkyi. Hyvät yöunet olivat lyhyet, mutta sikeät. Ihanat valkoiset paksut liinavaatteet, pehmeä sänky ja juomakelpoinen hanavesi!


Espanjasta tarttui kuvien ja muistojen lisäksi mukaan myös muutamia (yllättäviä) sisustusjuttuja. Yksi oli kokonaisen matkalaukun vaativa kapistus, näistä myös omaa postausta tulossa.


Asia, mistä halusin kirjoittaa...
Loman aikana siivoaminen oli tosi helppoa. Pyykit koneeseen - tiskit pesuun - ruokapöydän pyyhintä - lattian lakaiseminen ja sänkyjen sijaaminen. Valmista tuli. Kaikesta ahtaudesta huolimatta siivoaminen oli juurikin noin nopeaa ja vaivatonta. Aikaa siihen meni aamuisin noin 15min ja iltaisin sama 15min. Mietin sitä dilemmaa, että miksi kotona saa siivota siivoamasta päästyään ja silti on joku kohta rempallaan yhtenään. Ajatuksissani avainasiaksi muodostui tavarat, tai paremminkin niiden vähäisyys. Muutamat vaatteet (jotka piti kyllä pestä päivittäin, etteivät loppuneet kesken) henkilöä kohti, kahdet kengät per nuppi (sandaalit ja lenkkarit), astioita niin vähän, etteivät ne riittäneet yhtä ruokailukertaa pidemmälle. Kotona oli odottamassa siisti, iso ja avara koti. Mutta silmiin osui nyt uudella tavalla yhtä jos toista, mitä voisi hävittää tai laittaa eritavalla. Ehkäpä siitäkin siis inhorealistinen postaus luvassa?! :) Tyhjää kaappitilaa meillä on paljon, mutta karsimista voinee tehdä toisenlaisistakin motiiveista.

Toivottavasti jäätte kuulolle. :)


Arjen luksusta


Toinen juttu, mitä reissussa pohdin, oli tämä asetelma luksuksen ja karun välillä. Kotona meillä on esim. peitot, tyynyt, sängyt, liinavaatteet, matot, torkkupeitot ja astiat ostettu tottakai meidän maun mukaan. Espanjassa meitä oli vastassa hetekaan rinnastettavat sängyt (olemme mieheni kanssa ihan rampoja viikon nukkumisista), sohvatyynyn kokoiset surkeat päänaluset, iänkaikentakaiset kymmenien turistien nukkumat liinavaatteet ja karu sohva ilman mitään torkkupeittoja. Näin esimerkiksi. Ja tosiaan astiat eivät viisihenkisellä perheellä riittäneet - hyvä jos yhdeksi ruokailukerraksi.

Olisin kieltämättä ollut otettu ensinnäkin hyvästä sängystä ja tyynyistä. Tulin lomalle, karkuun arkea. Päädyin paikkaan, jossa olin muiden ihmisten valintojen armoilla. Ilmeisesti reilun 200€:n viikkovuokralla ei ollut mahdollista saada kunnollista tyynyä edes? Olisin toivonut voivani juoda ne vuoden harvat viinilasilliset hienoista viinilaseista, kivasti sisustetulla parvekkeella. Tarvittaessa olisin halunnut hakea lämmikkeeksi pehmoisen huovan. Nyt join nopeasti vilusta hytisten (periaatteen vuoksi) lasillisen punaviiniä parvekkeella illalla lasten nukahdettua, lasin reunasta sain jo kerran haavan huuleen siinä olleen särön vuoksi.. menin nukkumaan kovaan ja narisevaan sänkyyn ja heräsin tuskanhiessä joka yö joko stressipitoisiin painajaisuniin tai siihen, että käsistä oli hävinnyt tunto hartioiden jumittumisen vuoksi.


Ja ilman muuta, olin loman jälkeen väsyneempi, kuin yhdenkään yövuoroputken jälkeen.


Lomalla minulle ei riitä se, että pääsen ulkomaille etelään, lämpimään. Se ei ole mulle se juttu, jonka vuoksi olisin valmis nukkumaan huonosti tai kärsimään selkäkivuista. Nukun mieluummin kotona, ilman erillistä lisämaksua.

Mutta sitten se pointti koko pohdinnalle - tajusin konkreettisesti nyt, miten hyvään elintasoon meillä täällä suomessa on mahdollisuus. Ihan normaalituloinen voi nukkua yönsä hyvässä sängyssä, hyvissä lakanoissa, päänalusena kunnollinen tyyny. Rahaa riittää usein myös siihen torkkupeittoon.

Rannalle kävellessäni näin muutaman kerran eräällä parvekkella patjalla nukkumassa miehen. Järkytyin ensimmäisellä kerralla siitä, että mies oli nukahtanut parvekeelleen maantasokerroksessa ja nukkui farkut jalassa, takki päällä siinä "keskellä katua" sijaitsevalla kuistillaan. Joinakin kertoina tuo patja oli tyhjä. Eräällä kerralla terassin edessä seisoi vanhempi nainen ruokapussin kanssa, parveke oli tuolloinkin tyhjä. Huomasin ensimmäistä kertaa, että terassin sisäänkäynnin oven edessä oli paksut kalterit ja verkot, eikä ovea saanut avattua sisältä eikä ulkoa. Havahduin todella siihen, että miesrukka nukkui yöt ja päivät siinä terassilla. Oliko se lahjoitus, katto pään päälle? Vai joutuisiko siitäkin maksamaan? Ja yön pimeinä tunteina mietin, tarvitseeko ihminen tätä kaikkea, mitä meillä jokaisella on. Mihin?