Adios Espanja!
Viikko Espanjassa vierähti, vietimme kivan viikon mittaisen loman etelän auringossa koko perheen voimin. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Sain paljon kuvia, joiden purkaminen on vielä kesken. Parhaita otoksia luvassa. :)Valehtelisin jos väittäisin, etteikö kotiinpaluu ollut aivan ihanaa! Jo Helsingissä hotellissa laatu tuntui ja näkyi. Hyvät yöunet olivat lyhyet, mutta sikeät. Ihanat valkoiset paksut liinavaatteet, pehmeä sänky ja juomakelpoinen hanavesi!
Espanjasta tarttui kuvien ja muistojen lisäksi mukaan myös muutamia (yllättäviä) sisustusjuttuja. Yksi oli kokonaisen matkalaukun vaativa kapistus, näistä myös omaa postausta tulossa.
Asia, mistä halusin kirjoittaa...
Loman aikana siivoaminen oli tosi helppoa. Pyykit koneeseen - tiskit pesuun - ruokapöydän pyyhintä - lattian lakaiseminen ja sänkyjen sijaaminen. Valmista tuli. Kaikesta ahtaudesta huolimatta siivoaminen oli juurikin noin nopeaa ja vaivatonta. Aikaa siihen meni aamuisin noin 15min ja iltaisin sama 15min. Mietin sitä dilemmaa, että miksi kotona saa siivota siivoamasta päästyään ja silti on joku kohta rempallaan yhtenään. Ajatuksissani avainasiaksi muodostui tavarat, tai paremminkin niiden vähäisyys. Muutamat vaatteet (jotka piti kyllä pestä päivittäin, etteivät loppuneet kesken) henkilöä kohti, kahdet kengät per nuppi (sandaalit ja lenkkarit), astioita niin vähän, etteivät ne riittäneet yhtä ruokailukertaa pidemmälle. Kotona oli odottamassa siisti, iso ja avara koti. Mutta silmiin osui nyt uudella tavalla yhtä jos toista, mitä voisi hävittää tai laittaa eritavalla. Ehkäpä siitäkin siis inhorealistinen postaus luvassa?! :) Tyhjää kaappitilaa meillä on paljon, mutta karsimista voinee tehdä toisenlaisistakin motiiveista.
Toivottavasti jäätte kuulolle. :)
Arjen luksusta
Toinen juttu, mitä reissussa pohdin, oli tämä asetelma luksuksen ja karun välillä. Kotona meillä on esim. peitot, tyynyt, sängyt, liinavaatteet, matot, torkkupeitot ja astiat ostettu tottakai meidän maun mukaan. Espanjassa meitä oli vastassa hetekaan rinnastettavat sängyt (olemme mieheni kanssa ihan rampoja viikon nukkumisista), sohvatyynyn kokoiset surkeat päänaluset, iänkaikentakaiset kymmenien turistien nukkumat liinavaatteet ja karu sohva ilman mitään torkkupeittoja. Näin esimerkiksi. Ja tosiaan astiat eivät viisihenkisellä perheellä riittäneet - hyvä jos yhdeksi ruokailukerraksi.
Olisin kieltämättä ollut otettu ensinnäkin hyvästä sängystä ja tyynyistä. Tulin lomalle, karkuun arkea. Päädyin paikkaan, jossa olin muiden ihmisten valintojen armoilla. Ilmeisesti reilun 200€:n viikkovuokralla ei ollut mahdollista saada kunnollista tyynyä edes? Olisin toivonut voivani juoda ne vuoden harvat viinilasilliset hienoista viinilaseista, kivasti sisustetulla parvekkeella. Tarvittaessa olisin halunnut hakea lämmikkeeksi pehmoisen huovan. Nyt join nopeasti vilusta hytisten (periaatteen vuoksi) lasillisen punaviiniä parvekkeella illalla lasten nukahdettua, lasin reunasta sain jo kerran haavan huuleen siinä olleen särön vuoksi.. menin nukkumaan kovaan ja narisevaan sänkyyn ja heräsin tuskanhiessä joka yö joko stressipitoisiin painajaisuniin tai siihen, että käsistä oli hävinnyt tunto hartioiden jumittumisen vuoksi.
Ja ilman muuta, olin loman jälkeen väsyneempi, kuin yhdenkään yövuoroputken jälkeen.
Lomalla minulle ei riitä se, että pääsen ulkomaille etelään, lämpimään. Se ei ole mulle se juttu, jonka vuoksi olisin valmis nukkumaan huonosti tai kärsimään selkäkivuista. Nukun mieluummin kotona, ilman erillistä lisämaksua.
Mutta sitten se pointti koko pohdinnalle - tajusin konkreettisesti nyt, miten hyvään elintasoon meillä täällä suomessa on mahdollisuus. Ihan normaalituloinen voi nukkua yönsä hyvässä sängyssä, hyvissä lakanoissa, päänalusena kunnollinen tyyny. Rahaa riittää usein myös siihen torkkupeittoon.
Rannalle kävellessäni näin muutaman kerran eräällä parvekkella patjalla nukkumassa miehen. Järkytyin ensimmäisellä kerralla siitä, että mies oli nukahtanut parvekeelleen maantasokerroksessa ja nukkui farkut jalassa, takki päällä siinä "keskellä katua" sijaitsevalla kuistillaan. Joinakin kertoina tuo patja oli tyhjä. Eräällä kerralla terassin edessä seisoi vanhempi nainen ruokapussin kanssa, parveke oli tuolloinkin tyhjä. Huomasin ensimmäistä kertaa, että terassin sisäänkäynnin oven edessä oli paksut kalterit ja verkot, eikä ovea saanut avattua sisältä eikä ulkoa. Havahduin todella siihen, että miesrukka nukkui yöt ja päivät siinä terassilla. Oliko se lahjoitus, katto pään päälle? Vai joutuisiko siitäkin maksamaan? Ja yön pimeinä tunteina mietin, tarvitseeko ihminen tätä kaikkea, mitä meillä jokaisella on. Mihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti