maanantai 19. syyskuuta 2016

Ensimmäinen vuosi täynnä


Facebook muistutti minua tänään siitä, että muutostamme on nyt kulunut tasan vuosi.
Vuoteen on mahtunut tosi paljon kaikenlaista. Pikakelaus siihen, än yy tee nyt.



Kaikkien makkareiden seinät meni remontin alle, suunnitteluvaihe alkoi jo ennen kuin edes avaimia saatiin käteen. Missiona oli löytää puhdas valkoinen maali kaikille seinille.





Tosi surkeita, vanhalla puhelimella otettuja valokuvia. Tämän päivän muistan kuin eilisen. Saimme vihdoin ja viimein avaimet uuteen kotiin. Odotus oli sen osalta päättynyt. Talo näytti AIVAN valtavalta ja ihan erilaiselta tyhjänä.


Maalauspuuhat aloitettiin heti seuraavana päivänä.






Pienimmän makkari ennen ja jälkeen



Neiti 7v. makuuhuone ennen ja jälkeen.




Meidän vanhempien makkari ennen ja jälkeen.





Ruokailutilassa pyörähti yhteensä kolme eri ruokapöytää ennen täydellisen löytymistä. Sittemmin sivupöytä on tullut lisää.





Olohuonetta on pyöritelty jos jonkinmoisella tavalla. Seinä uusittiin. Tekstiilit ovat vaihtuneet. Kalusteet ovat vaihtaneet paikkaa. Itseasiassa nykyisestä lookista ei kuvaa vielä olekaan. Tästä sen näkee, että mieluinenkin voi muuntua mieluisammaksi tai ottaa askeleita takaisin kohti edellistä.






Keittiöstä kaatui ensin seinä, sen jälkeen yläkaapit lähtivät ja pian koko keittiö muuttui mustaksi. Ja pian se kokee seuraavat muodonmuutokset, joista raportoin kunhan olen hiukan viisaampi lähestymistavasta ;)




Sotkuinen vaatehuone järjesteltiin uusiksi siirtämällä hyllyt fiksummin.


retromoderni

kartell

struktuuriseinä



Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin, että juttu remonteista ja niiden toteutuksesta ei ainakaan hetkeen lopu. Ja tottavie se ei lopu, niin mieletön innostus meillä on muuttaa kaikki pinnat itsemme näköisiksi. Välillä on kuitenkin hyvä hengähtää ja huomata, että koti on maailman paras paikka - siitäkin huolimatta jos vessassa on vääränlaiset kaakelit tai lasikuitutapettia seinässä. Koti ei ole sisustuslehden keskiaukeama. Se taijanomainen fiilis siitä, että se on meidän oma piilopaikka ja pesäkolo, paikka jossa voi halutessaan juosta vaikka pylly paljaana vapaapäivänä. En ole ikinä aiemmin ollut millään tavalla kiintynyt mihinkään maanpäällisiin asioihin, ja välttelen kiintymystä nytkin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että missä tahansa talossa ei ole "sitä jotain". Uusi tai vanha, kesken tai valmis, kaunis tai ruma - lopulta ihan sama, kunhan on Koti.

<3: Tanja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti