Parempia valintoja ja terveelistä elämää!

Kuukausia sitten kirjoitin postauksen, jossa kerroin ottaneeni personal trainerin ja aloittaneeni matkan takaisin oman vaatekokoon. Halusin myös takaisin sen innostuksen kuntosalilla käymiseen ja parempaan fiilikseen kokonaisuudessaan. Intohimoinen saliharrastaja ja "wannabefitness-lifestyle" olivat kauas kadonnutta elämää kolmannen lapsen syntymän, omakotitalon ostamisen ja töiden aloittamisen myötä. Jossain vaiheessa havahduin itsekin siihen, miksi maailman suurpiirteisimpänä ihmisenä takerrun olemattomiin pikkuasioihin, nipotan jostain hattulaatikon paikasta ja etenkin, miksi vapaa-aikani huutaen kaipasi viikonloppuherkuttelua. Vastaus löytyi tosi läheltä, ihan minusta itsestäni (mikä yllätys!). Vastauksen löytääkseni minun täytyi tulla tosi väsyneeksi ja huonovointiseksi. Jokapaikan höylänä, aina kaiken jaksavana ja tsemppihenkisenä ihmisenä tunsin, että kaikki muut saivat minusta irti jotain, eikä itselleni jäänyt yhtäkkiä enää mitään. Kävin salilla vain epäsäännöllisesti ja ajoin autolla ovelta ovelle. Työni on fyysisesti raskasta, joten aivan laakereillani en levännyt koskaan, mutta liian passiivinen olin silti.

Loistavaa jaksamisen ja hyvinvoinnin aikaa aiemmin eläneenä tiesin kyllä sisimmässäni, mitä mun pitäisi tehdä. Keho ei jaksa jos se on huonossa kunnossa. Jos polttoaine on vääränlaista, matka loppuu lyhyeen. Myös ulkonäköseikat toki raksuttivat taustalla kovasti. Asuin liian löysässä ja suuressa kuoressa, joten tasapaino mielen ja ulkonäön suhteen oli hataroissa kantimissa.

Vaikka mulla olisi jo kaiken laihduttamisen ja dieettaamisen jälkeen ollut ohjeita aloittaa, niin tarvitsin jotain muuta. Minulle suunniteltua, tähän elämäntilanteeseen mitoitettua. Viime keväänä heräsin siihen, että mulla voisi olla mahdollisuus ottaa ihan oikea personal trainer nettivalmennusten sijaan. Ikään kuin hetken mielijohteesta otin treinerin, jonka myöhemmässä vaiheessa vaihdoin toiseen. Kun homma lähti rullaamaan, se tempasi minut mukaansa taas aivan täysin. Joko-tai-ihmisen off nappi kääntyi takaisin on-tilaan ja nyt olen neljättä kuukautta täysin koukussa oman itseni huoltamiseen.

Energiatasoni ovat kasvaneet aivan mielettömästi, fyysinen kunto on paljon parempi kuin aiemmin. Nukun oikein hyvin, terveelliset valinnat näkyvät jopa kasvoiltani. Ei ole parempaa tunnetta, kuin onnistuneen treeniviikon ja onnistuneiden valintojen tuoma mielihyvä ja hyvä olo kropassa!

Saunajuomat ovat vaihtuneet tölkitettyyn vichy-veteen. Punaviiniä joskus kaipaan, mutta tiedän, että voin juoda sitä silloin tällöin. Tällä hetkellähän punnitsen kaikki ruuat keittiövaakalla varmistaakseni optimaalisen ravitsemuksen. Syön tietyn ohjeen mukaan ja se tuntuu tosi hyvältä. Loppuelämääni en tietenkään ruokia mittaa, mutta tällä hetkellä se on hyvä juttu. Mulla ongelmana ei ole "elämäntapakilot" vaan raskausajan lihominen. Moni on sanonut, että kyllä ekan ja tokan lapsen jälkeen kilot vielä saa pois, mutta kolmannen jälkeen ei enää. Voin olla nyt ihmiskoe, en nimittäin itse usko hetkeäkään ettenkö voisi näyttää ja olla juuri sitä mitä itse haluan.

Treenaamisesta saa virtaa ja keho voi hyvin. Kunto kasvaa epämukavuusalueella parhaiten, niinpä en voi sanoa ettäkö se kaikki olisi mitään lastenleikkiä, mutta todellakin tykkään! Hiki ja lihakseen treenin jälkeen tuleva kipu, ei niitä tarvitse pelätä. Itsensä voittaminen palkitsee! Suosittelen kokeilemaan!

<3: Tanja

Liikunnan riemua - hyvän olon projekti

Hyvän olon projekti

Kevään aikana törmäsin yhä useammin rytmihäiriöihin, väsymykseen ja ihan rehelliseen laiskotukseen. Koko ajan nuo kiireen, stressin ja suorittamisen aikaansaamat negatiiviset muutokset kropassani huolestuttivat, mutta huolestuminen ei oikein missään vaiheessa ollut minulle riittävän hyvä syy tarkastella tilannetta ulkopuolisen silmin. Ainoa keinoni paikata oloani oli tarttua hetkeen - mikä ehdottomasti on yksi isoimmista taidoistani - ja tartuin siihen sillä mahdollisimman väärällä "pikahelpotuskeinolla". Tuo pikahelpotus oli aika usein lasi tai kaksi viiniä ja superhyvää herkkua - esimerkiksi mozzarellatikkuja ja appelsiinisuklaata. Alkoholin jälkeen (olkoonkin määrä vähäinen) unenlaatu kärsi ja aamulla tuntui siltä etten olisi koskaan nukkunutkaan. Teen paljon yövuoroja, ja yhtäkkiä aloin levottomana heräillä vapaillakin jo aamuyön pimeinä tunteina. Vaatekaappi näytti pahalta ja olin päivä toisensa jälkeen iloinen saadessani töissä pukea löysänmalliset hoitajan vaatteet päälleni.

Urheilu on koko aikuisiän ajan ollut minun paras henkireikä, yksinäisten siivoustuokioiden lisäksi. Hullaantuneena isosta kodista halusin yhtäkkiä käyttää aivan koko vapaa-aikani siivoukseen, pyyhin pölyjä neuroottisena melkein rehellisesti käsipelillä, että saisin kaiken puhtaaksi. Kerta toisensa jälkeen koko työ meni hukkaan heti samana iltana - koti oli kuin pommin jäljiltä, enkä seuraavanakaan päivänä ehtinyt tehdä muuta kuin siivota.

Ihan koko ajan tiesin, että asialle oli tehtävä jotain, en vain tiennyt mitä. Ennen viimeisintä raskautta elämäni pyöri liikunnan ja lasten ympärillä. Jaksoin urheilla, käydä koulussa, tehdä töitä, leikkiä lasten kanssa - mulla oli voimavaroja ihan just niihin asioihin, joita halusin tehdä. Siitä kaikesta ei ollut murustakaan jäljellä enää reilu kuukausi sitten - ainoastaan syvällä sisällä se asenne. Se asenne, joka vihdoin nosti minuuteni maailmankartalle ja sai elämän suunnan muuttumaan uudestaan paremmaksi.

Haluan olla pirteä, jaksaa mennä ja tulla ja olla just siellä missä itse haluan - ei siellä mihin voimavarat riittää. Vanhastaan tiedän, että potkua on ihan mihin tahansa ikinä haluaa, kunhan vain keho ja mieli voivat hyvin ja itsestään pitää huolta. Se, miltä minä näytän ulospäin muiden silmissä, tai miltä kotini, lapset tai maallinen omaisuus näyttää ulkopuolisen silmissä - ei merkitse mulle mitään niin kauan, kun voin itse allekirjoittaa kokonaisuuden. Seistä sen takana, mitä olen elämässäni saavuttanut ja iloita niistä saavutuksista.

Noin puolitoista kuukautta sitten tein itselleni hyvin tyypillisen extempore päätöksen ja otin Personal Trainerin. Pyörittelin mielessäni erilaisia vaihtoehtoja, kunnes sopiva tuli vastaan kuin tarjottimella. Aloittaessani yhteistyötä pt:n kanssa, en todellakaan tiennyt mistä revin sen kaiken energian noudattaa ruokavaliota, urheilla ja huolehtia itsestäni. Päätin silti kokeilla, enkä ainakaan toistaiseksi kadu yhtään. Tärkein tavoitteeni on voida hyvin ja saada kaikki se jonnekin kadonnut energia takaisin. Mieli huutaa kaikenlaista tekemistä, mutta elimistö huutaa vain lepoa. Siinä oli niin paha ristiriita, etten mitenkään olisi sitä osannut itse lähteä purkamaan.

Ensimmäiset solmut on nyt kuitenkin aukaistu ja tästä on hyvä lähteä jatkamaan matkaa. Matkaan liittyy myös 10 kilon painonpudotustavoite ja ennen kaikkea fyysisen kunnon parantamiseen liittyviä asioita. Mottoni ja minulle luonteva elämäntapani noudattelee ajatusta "se mitä teet, tee kunnolla ja jätä muu tekemättä" ja näinollen sisustus, koti ja remontit näyttelevät sivuosaa tällä hetkellä. Intohimo sisustamiseen ja kotiin on syvällä sisällä, mutta aika ei riitä kaikkeen. En todellakaan halua laittaa blogia jäähylle siksi, että elämässäni on paljon muutakin - päivitän ehkä vain aiempaa hitaammalla tahdilla ja mukana voi olla lifestyle postauksia projektini etenemisestä. Henkilökohtaista elämääni en kovin paljon halua aukaista koko maailmalle, mutta eihän tästä nyt ole tulossakaan mitään fitnesspäiväkirjaa. Reseptejä, muutamia treenipäivityksiä ja tuloksia visuaalisesti paketoituna sisustusprojektien väliin - miltä kuulostaa? Pääpaino kuitenkin niillä sisustusteemoilla edelleen.


<3: Tanja


Ps. Tulipa mahtipontinen hehkutus :)