Kuvakirmara kodista
Täytyy myöntää, etten ole päässyt päivittämään blogia aivan haluamallani tahdilla. Monia muutoksia on jäänyt kertomatta, ja yhtäkkiä sitä huomaa itse jo tottuneensa muutoksiin niin, että ne ovat "entisiä juttuja". Nyt siispä hyvin sekalainen, hyvin sekalaisessa järjestyksessä tuleva kuvacocktail meiltä.
Makuuhuoneeseen vaihdoin kesän tultua pienemmät matot. Nuo harmaat karvalankamatot olivat vanhempieni mökillä jemmassa, pesin ne siellä viimekesänä, enkä ottanut niitä enää väliaikaiseen asuntoon mukaan. Se viimekesän innostus uudesta kodista on vielä tuoreesti mielessä. Vuokra-asuntoa tyhjennettiin jo kaksi kuukautta ennen muuttoa. Iso osa lasten pienistä vaatteista, minulle vääränkokoisista vaatteista sekä läjä sisustustavaraa ja vauva-ajan tavaroita lähti kiertoon. Tehokkaimmaksi tavaksi tavaroiden poistamiseksi koin meidän paikkakunnan "roskalava"-kirppisryhmän, jossa tavara vaihtaa omistajaa ilman rahaa. Vaihdokkina sain elintarvikkeita ja kodinhoitoon liittyviä tuotteita - helposti kuluvia tuotteita.
Hetki sitten kotiuttamani Aarikan elämänpuu -kynttelikkö hakee edelleen arvoistaan paikkaa. Monet kerrat sohvalla istuen olen pohtinut, miksi ihastuin siihen. Se edustaa ihan toisenlaista muotokieltä, kuin meidän kodin muut sisustusesineet, enkä ostaessani sieluni silmin nähnyt sitä mihinkään kohtaan meillä. Yleensä hankkiessani jonkun huonekalun tai tavaran, tiedän heti sille paikan. Poikkeus vahvistakoon säännön. Ehkäpä se täydellinen paikka löytyy viimeistään sitten, kun olohuoneen muutos on kokonaisuudessaan valmis. Edelleen yksi pohjamaalattu seinä odottaa loppuun työstämistä.. Ikuisuusprojekti, jonka aloitin hetken mielijohteesta.
Niinikään keskeneräisiä projekteja löytyy myös muita. Yksi autonrengas odottaa sprayta ja ripustamista. Hetki sitten ostamastani liitutaulutarrasta on tulossa parikin kohtaa..
Eteismietintä on ollut tapetilla jo pitkään. Pikkukrääsällä tuskani lievittyi jo asteen verran. Seinille kiinnitettiin puinen kalenteri, jossa on tilaa avaimille ja aurinkolaseille sekä lokerikot laskupostille. Magneettitaulu odotti paikkaansa kaapissa, joten sen mieheni porasi myös tuonne eteiseen. Seinäpinnat ovat sitä ah niin ihastuttavaa lasikuitutapettia, jolle jotain on jossain vaiheessa tehtävä.
Vaaleaan makuuhuoneeseen jaksan sentään olla päivä toisensa jälkeen hyvin tyytyväinen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti