Hyvän olon projekti
Kevään aikana törmäsin yhä useammin rytmihäiriöihin, väsymykseen ja ihan rehelliseen laiskotukseen. Koko ajan nuo kiireen, stressin ja suorittamisen aikaansaamat negatiiviset muutokset kropassani huolestuttivat, mutta huolestuminen ei oikein missään vaiheessa ollut minulle riittävän hyvä syy tarkastella tilannetta ulkopuolisen silmin. Ainoa keinoni paikata oloani oli tarttua hetkeen - mikä ehdottomasti on yksi isoimmista taidoistani - ja tartuin siihen sillä mahdollisimman väärällä "pikahelpotuskeinolla". Tuo pikahelpotus oli aika usein lasi tai kaksi viiniä ja superhyvää herkkua - esimerkiksi mozzarellatikkuja ja appelsiinisuklaata. Alkoholin jälkeen (olkoonkin määrä vähäinen) unenlaatu kärsi ja aamulla tuntui siltä etten olisi koskaan nukkunutkaan. Teen paljon yövuoroja, ja yhtäkkiä aloin levottomana heräillä vapaillakin jo aamuyön pimeinä tunteina. Vaatekaappi näytti pahalta ja olin päivä toisensa jälkeen iloinen saadessani töissä pukea löysänmalliset hoitajan vaatteet päälleni.
Urheilu on koko aikuisiän ajan ollut minun paras henkireikä, yksinäisten siivoustuokioiden lisäksi. Hullaantuneena isosta kodista halusin yhtäkkiä käyttää aivan koko vapaa-aikani siivoukseen, pyyhin pölyjä neuroottisena melkein rehellisesti käsipelillä, että saisin kaiken puhtaaksi. Kerta toisensa jälkeen koko työ meni hukkaan heti samana iltana - koti oli kuin pommin jäljiltä, enkä seuraavanakaan päivänä ehtinyt tehdä muuta kuin siivota.
Ihan koko ajan tiesin, että asialle oli tehtävä jotain, en vain tiennyt mitä. Ennen viimeisintä raskautta elämäni pyöri liikunnan ja lasten ympärillä. Jaksoin urheilla, käydä koulussa, tehdä töitä, leikkiä lasten kanssa - mulla oli voimavaroja ihan just niihin asioihin, joita halusin tehdä. Siitä kaikesta ei ollut murustakaan jäljellä enää reilu kuukausi sitten - ainoastaan syvällä sisällä se asenne. Se asenne, joka vihdoin nosti minuuteni maailmankartalle ja sai elämän suunnan muuttumaan uudestaan paremmaksi.
Haluan olla pirteä, jaksaa mennä ja tulla ja olla just siellä missä itse haluan - ei siellä mihin voimavarat riittää. Vanhastaan tiedän, että potkua on ihan mihin tahansa ikinä haluaa, kunhan vain keho ja mieli voivat hyvin ja itsestään pitää huolta. Se, miltä minä näytän ulospäin muiden silmissä, tai miltä kotini, lapset tai maallinen omaisuus näyttää ulkopuolisen silmissä - ei merkitse mulle mitään niin kauan, kun voin itse allekirjoittaa kokonaisuuden. Seistä sen takana, mitä olen elämässäni saavuttanut ja iloita niistä saavutuksista.
Ensimmäiset solmut on nyt kuitenkin aukaistu ja tästä on hyvä lähteä jatkamaan matkaa. Matkaan liittyy myös 10 kilon painonpudotustavoite ja ennen kaikkea fyysisen kunnon parantamiseen liittyviä asioita. Mottoni ja minulle luonteva elämäntapani noudattelee ajatusta "se mitä teet, tee kunnolla ja jätä muu tekemättä" ja näinollen sisustus, koti ja remontit näyttelevät sivuosaa tällä hetkellä. Intohimo sisustamiseen ja kotiin on syvällä sisällä, mutta aika ei riitä kaikkeen. En todellakaan halua laittaa blogia jäähylle siksi, että elämässäni on paljon muutakin - päivitän ehkä vain aiempaa hitaammalla tahdilla ja mukana voi olla lifestyle postauksia projektini etenemisestä. Henkilökohtaista elämääni en kovin paljon halua aukaista koko maailmalle, mutta eihän tästä nyt ole tulossakaan mitään fitnesspäiväkirjaa. Reseptejä, muutamia treenipäivityksiä ja tuloksia visuaalisesti paketoituna sisustusprojektien väliin - miltä kuulostaa? Pääpaino kuitenkin niillä sisustusteemoilla edelleen.
<3: Tanja
Ps. Tulipa mahtipontinen hehkutus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti