Koti

"Home is where your heart is"

"Home is where your story begins"

"Home is not a Place. It is a feeling"



"A house is made of wood and stone

but only love can make it Home"

Koti

Mikä koti on?
Onko se paikka, jossa tarina alkoi?
Paikka, jossa sydän on?
Paikka, jossa wifi-yhteys käynnistyy automaattisesti?

Nukutin tänään meidän "maailman pahimmat tappelupukarit, vierekkäin samaan 70cm leveään lasten sänkyyn. Olin pakahtua rakkaudentunteeseen. Mietin, miten suuri rakkaus kahden pienen lapsen välillä onkaan. Mikä luottamus, turva, tukikohta. Voi ottaa tukkanuottasta, haukkua maailman typerimmäksi, olla kateellinen huomiosta tai mistä ikinä keksii - ja seuraavassa hetkessä käpertyä toisen kainaloon nukkumaan, jolloin kaikki päivän pahat asiat ovat poispyyhityt.

Se rakkaus, turva ja luottamus ei riipu paikasta. Sen kasvualusta ei ole seinät, koti, se on sydän. Sama veri noiden kahden pienen sydämissä. Tunne siitä, ettei sisko tai veli hylkää, vaikka tapahtuisi mitä. Toivon, että se tunne kantaa noiden pienten sydämissä, minne he ikinä matkustavat elämänsä aikana.

Meillä nuo tunteet on rakennettu muualla. Ne on rakennettu monessa eri kodissa. Ensin minä ja mieheni erillään, sitten yhdessä tarpoen useissa kodeissa. Jokaiseen perheenlisäykseen liittyen meillä on ollut eri koti. Jokainen koti on opettanut meille jotakin. Jokainen koti on ollut koti. Mutta koskaan koti ei ole ollut onnellisuuden tai elämässäpärjäämisen mittari, tae, tai turva. On ollut onnea ja on ollut ongelmia, jokaisten seinien sisällä. Ainoat onnettomat seinät ovat olleet ne, joissa ei ole sisältöä. Turhat neliöt, riidat, huoneet, joissa ei asu ketään. Huoneet, joilla ei ole merkitystä.

Tässä yhteydessä julkaisen tahallani kuvan, jossa keittiö on kaaoksessa... :)

 

 

 



 

 

Kun ostimme tämän talon, en tiennyt aluksi mitä ajatella. En voinut tietää, seuraako onni meitä ahtaasta vuokrakolmiosta näiden seinien sisälle, vai saammeko niskaamme jonkin surkeiden sattumusten sarjan "rangaistuksena" puitteiden ostamisesta.

 

Mehän odotimme muuttoa tähän ne piinaavat pari kuukautta kauppojen jälkeen. Siinä ajassa ehtii ajatella yhtä jos toista. Ehdin tavallaan myös psyykata itseni ottamaan elämämme sisällön sellaisenaan mukaan uuteen paikkaan. Mikään ei muuttuisi, paitsi ne neliöt. Elämän epäkohdat pysyisivät osana meitä, samoin ne vahvuudet ja hyvät asiat.

 

Olen positiivisesti yllättynyt.

Ensimmäistä kertaa mulla on turvapaikka, johon tullessa sielu lepää. En tarvitse rentoutuakseni muuta, kuin avata kotioven ja riisua takin pois. Vapaapäivinä siivous ja kotityöt eivät ole velvollisuus, vaan nautinto. En ahdistu enää väärän värisistä keittiönkaapeista tai aikansa eläneistä lattialaatoista - joskus ne vaihdetaan, mutta ne eivät tee kodista kotia. As sayed, ne tunteet on rakennettu muualla. Meidän ehjä ihana perhe on kasvanut yhteen muualla. Joten...

 

 

" A house is made of wood and stone

but only LOVE make it HOME"

 

 

 





 

Vaikka kaunis koti on tavallaan tärkeä juttu mulle, niin sanoma tälle kirjoitukselle on ihan muualla. Oikeastaan pohjaan koko kirjoituksen niihin ahtaisiin vuokraneliöihin - asuntoon, jossa mulla ei ollut edes omaa vaatekaappia ja olin silti onnellinen. Elämäni onnellisin vuosi tähän asti elettiin niissä neliöissä. Mikään ei varmasti näyttänyt ulospäin mitenkään erityisen hienolta: kaupungin vuokrakämppä, hompsuinen kotiäiti, opiskelu kesken, harmaa muovimatto ja ympärillä jengiä, joiden elämä ei ollut lähelläkään heidän omia hyppysiään. Mutta meidän perheen onni oli siinä ja nyt. Olen onnellinen, että se seurasi meitä myös tänne.

 

 

 

Jokainen on oman onnensa seppä. Ylämäkiä seuraavat alamäet. On jokaisen oma valinta, mitkä mäet kapuaa, minne elämässään kiipeää tai minne ohjaa kelkkaa lasketellessaan kevyesti myötätuulessa.

 

 

Tehkää siis itsestänne onnellisia, neliöistä riippumatta.

 

<3: Tanja